21, filtterit ja haavat
Tänään tuli ventti täyteen - 21 päivää ilman alkoholia eli kolme täyttä viikkoa filttereiden ja omien haavojen kanssa. Korttipelissä olisin nyt voittaja - pidemmälle ei kannattaisi mennä. Tässä pelissä, jota itse pelaan, voittajafiilistä ei ole ja pidemmälle on mentävä. Päivä kerrallaan ja omia haavoja nuollen sekä uutta etsien.
Eilen oli lauantai-ilta. Vaikea ilta ja paskat fiilikset. Usealla naapuriparvekkeella bileet käynnissä, musiikin jumputus tulee seiniä pitkin asuntooni ja naurunkiljahdukset naapurista vetävät mielenmatalaksi. Istun parvekkeella tupakalla ja tuijottaen vain tyhjästi jotain. Kuulen tölkkien sihahduksia ympärilläni, jostain naapurista leijuu nenääni kannabiksen imelä tuoksu - jointti kiertää ja viina virtaa. Nukahdin sängylle jo illalla hetkeksi - heräsin ja otin unilääkkeet ja nukahdin kokonaan jo ennen ilta yhdeksää. Mun ratkaisu tässä tilanteessa - valot pois ja peitto korville.
Olen huomannut olevani alkoholin lisäksi riippuvainen krapulasta! Voi kuulostaa yhden hassutteluillan jälkeisestä hirveästi krapulasta kärsivän korvissa täysin järjettömältä ajatukselta, mutta alkoholistille ei välttämämättä niinkään. Ainakaan omalla kohdallani! Faktahan lienee se, että alkoholi ei koskaan elämässä tärähdä enää samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Olin noin 15-vuotias juodessani ensimmäisen kevyen humalan - ja muistan edelleen sen tunteen. Eikä sitä kyllä sen jälkeen ole tullutkaan...
Mitä enemmän sitä juo, sitä vähemmän alkoholista itse asiassa saakaan. Kaikki muuttuu vain "turraksi". Hyviä fiiliksiä tulee, mutta ne menevät tosi nopeasti ohi yhä lyhenevässä nousuhumalassa. Ennemminkin kyse on siitä, että alkoholistin maailmassa alkoholi enää vie paskat fiilikset pois, mutta ei tuo enää hyviä fiiliksiä juurikaan. Se vain turruttaa. Siksi sanoin, että olen riippuvainen krapulasta, siitä pahastaolosta fyysisesti ja etenkin henkisesti. Ne hetket, jolloin krapulassa kaikki juoksevat asiat alkavat ahdistaa... Riippuvainen ehkä siksi krapulasta ja tuosta tunteesta, että väistämättä samoja ajatuksia on tullut nyt myös selvinpäin herätessä. Ja nyt niihin ei ole pakokeinoa - asiat on kohdattava! Alkoholistina nuo krapulan mietteet ja oireet olivat se "pakokeino", jolla pystyin perustelemaan juomista "tämä olo on niin hirveä, että ei kenenkään tarvitse käydä tällaista läpi". Ja sen jälkeen, kun pari-kolme paukkua on ottanut ja kroppa "huokaisee" alkoholistin mielestä helpotuksesta. Tulee se hetken hyvä olo - ei ole murheita, olo on turran rauhallinen. Ei hyvä, mutta turta. Siitä ehkä riippuvuus krapulaani?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti