Burnout eli työuupumus - reittini pohjalle
"Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriötila, jota luonnehtii uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto.
Työuupumus ei ole sairaus, mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin ja stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Työuupumuksen on myös todettu lisäävän työkyvyttömyyden riskiä.
Työuupumuksen esiintyvyys väestössä vaihtelee jossain määrin työelämän yleisen tilanteen mukaan. Vuonna 2011 työssä käyvistä suomalaisista miehistä 2 % kärsi vakavasta ja 23 % lievästä työuupumuksesta. Vastaavasti 3 % naisista kärsi vakavasta ja 24 % lievästä työuupumuksesta." [lähde: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00681]
Itselläni kaikki alkoi burnoutista vuonna 2007-2008. Hitaasti paloin aivan loppuun, joutuen lopuksi pitkäksi jaksoksi (3 kk) sairaalahoitoon. Osallani kaava meni lähes prikulleen tuon kuvauksen mukaan. Tuli unihäiriöt, päihdehäiriöt ja lopulta diagnoosi vakava masennus. Kaikki oli suistunut raiteiltaan keväällä 2008.
Vakavaa masennusta hoidettiin niin lääkkein, sähköshokkihoidoin kuin akupunktiolla ja terapiallakin. Jossain vaiheessa aloin uskoa, että vakavastakin masennuksesta voisi parantua... tuli parempia hetkiä - sitten uusi romahdus. Eräänlainen oravanpyörä.
Nyt 6 vuotta myöhemmin olen jotenkin jo luovuttanut tuon masennuksen osalta. Terapiassa sanoin tuossa taannoin, että en usko enää siihen että voisin parantua täysin - ikinä. Vertasin tilannetta vanhaan sulaketauluun ja sulakkeisiin. Kun sulakkeet palaa, ne voi korjata vain vaihtamalla. Samalla tavalla mä koen nykyisin itseni. Päästä on "palanut" niin paljon sulakkeita tuolloin burnoutin ja vakavan masennuksen aikana... eikä niitä voi vaihtaa! Jotenkin tuntuu, että kun noita sulakkeita joutuu käyttämään niin uusi masennusjakso on edessä - aina uudelleen ja uudelleen.
Elämä on melko turhauttavaa masennuksen kanssa. Valoa ei näy, lääkkeet eivät anna toivottua vastetta ja oma elämänasennekin on skeptisen kyyninen jatkuvasti. Hyvällä hetkellä ensimmäinen ajatus on: milloin seuraava masennuskausi tulee? Vähän sama ajatus kuin alkoholin kanssa, retkahtaminen pelottaa! Ja kun nämä kävelevät käsikädessä: "lääkitsen" masennusta viinalla, joka on varma tie hetken hyvästäolosta vielä lähtötilannettakin pahempaan masennukseen. Välillä tekisi vain mieli luovuttaa masennukselle ja todeta vain "ei musta enää tervettä tule" - miten voi suunnitella asioita pitkällä tähtäimellä, kun nurkan takana on uusi masennusjakso tulossa ja tuhoaa taas paljon...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti