sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Päiväkirja: Ei - en ole ratkennut...

...vaikka pitkä tovi onkin edellisestä postauksesta :)


Tosiaan 3 viikkoa näköjään humahtanut jo edellisestä postauksesta! Anteeksi! Mulle oli jopa tullut pari hätääntynyttä meiliä blogin lukijoilta ( kiitos <3 ). Siis hätääntyneenä aiheesta, että olenko ratkennut juomaan niin kuin viime keväänä? Silloinhan mulla oli myös pidempi paussi kirjoittamisessa, kun olin käynyt katkolla ratkeamisen jälkeen jne. Tosiaan siinä mielessä hyviä uutisia: En ole ratkennut :)

Mitäs sitten olen puuhaillut? Juossut kohti tuntematonta useita deadlineja vastaan... lyhyesti!



Edellisessä postauksessa kirjoitin, että olin lähdössä uudelle paikkakunnalle selvittelemään työasioita. Tosiaan, niin teinkin sitten ja sen jälkeen alkoikin hulabaloo :D Tuolloin varmistui, että mulla alkaa duunit: Heti! Siis kuuden - oikeasti 6 päivän päästä seuraavalla viikolla - uudella paikkakunnalla!

Tuossa tilanteessa mulla oli vain suunnitelmat paperilla ja päässä, mutta ei sen lisäksi muuta kuin jonkin verran pakattuja muuttolaatikoita varastossa :o Onneksi oli edes suunnitelmat - mullahan ei siis ollut esimerkiksi sillä hetkellä, kun päätöksen tein ottaa duunin vastaan: muuttoautoa yli 500 kilometrin muuttoa varten, muuttopäivää, ei muuttoapua - EIKÄ EDES ASUNTOA uudella paikkakunnalla jne jne jne. Mulle jäi 3 arkipäivää aikaa hoitaa juoksevat asiat ja yksi viikonloppu muuttoa varten... :D

Onneksi mulla oli suunnitelmat ja niissä skenaariot kaikkiin vaihtoehtoihin: nopea ja hidas muutto, asunto löytynyt ja ei asuntoa tilanne. Selvitetty muuttoautofirmat, pienvarastot, hätämajoitus vaihtoehdot, tavat löytää nopeasti asunto jne jne. Toisaalta, mä olen sitä tehokkaampi mitä kovempi paine on päällä - tavallaan parhaimmillani silloin :)

Laitoin hommat rullaamaan siis vauhdilla eteenpäin, noudattaen tarkasti suunnitelmia: huonekalut ja pesukoneet myin ja annoin pois hyviin koteihin, muun maallisen omaisuuden pakkasin nopeasti mukaan. Heti vapaan asunnon löysin lehti-ilmoituksella (jonka jätin heti julkaistavaksi seuraavana päivänä) ja otin asunnon itse edes sitä näkemättä. Muuttoapua en tuolla aikataululla lähtöpäähän ehtinyt saada, joten lauantaina pakkasin muuttoauton yksin :/ Sunnuntaina aamulla tyhjensin tavarat uudelle asunnolle (joka muuten aivan huippulöytö ja aivan mahtavalla paikalla!!) ja sitten kaahasin takaisin pk-seudulle palauttamaan pakettiauton ja tekemään loppusiivouksen vanhalle asunnolle. Siitä sitten kirjaimellisesti juosten viimeiseen lähtevään junaan ja takaisin uudelle kotiseudulle, sillä työt odottivat jo aloittamista!

Kaikki meni kuitenkin siis lopulta aika sujuvasti. Suurimman stressin sain aikaan siitä, että en ollut suunnitelmiin tajunnut ottaa huomioon ja selvittää uuden kotikaupungin dösäliikennettä :D Eli ensimmäisenä duunipäivänä olin suhteellisen pihalla millä dösällä, mistä ja miten pääsen töihin!! Viimeiset pari viikkoa on siis sitten mennyt ihan uutta asuntoa laittaessa kuntoon ja ennenkaikkea tutustuessa sekä opetellessa uuden työn niksejä ja juttuja jne. Rankkaa on ollut, sen voin kyllä myöntää! Lisäksi ensimmäisen duuniviikon jälkeisen viikonlopun olin luvannut olla auttamassa toisessa muutossa ystävääni. Eli käytännössä siis eilen oli ensimmäisen kerran "vapaapäivä" edellisen blogikirjoituksen jälkeen, jonka mun pää sitten palkitsi lyömällä migreenin päälle :D

Täällä nyt siis ollaan! "Vanha elämä" jäi pk-seudulle. Uusi alkoi täällä. Sitä en tiedä, oliko tämä oikea valinta vai ei - sen aika näyttää - ehkä. Pieneltähän tämä paikka tuntuu ja jotenkin olo, että tänne on nyt muuttanut ja ns "vetäytynyt viettämään elämänsä ehtoopuolen" - eli että todelliset mahdollisuudet tehdä asioita, joista on haaveillut jäi pk-seudulle ja täällä nyt sitten vain "olla möllötetään" eli esimerkiksi ammatillisesti täällä ei tosiaan ole mahdollisuuksia saavuttaa mitään. Surullista ajatella näin vasta 36-vuotiaana (ja ihmisenä, jolle työ on ollut aina kaikki kaikessa), mutta pitää olla realisti. Se 15-vuoden pätkä ja mahdollisuus saavuttaa jotain elämässä oli ja meni tuossa ;( Nyt ei hirveästi enää kannata haaveilla tai ole näköpiirissä uusia mahdollisuuksia. Tasaista arkea ja elämää. Sitä mitä vihaan. Harmaansävyjä. Toisaalta tämä muutto kuitenkin kaikesta huolimatta oli aika perusteltu, vaikka paljosta jouduin taas luopumaan.

Päivä kerrallaan!