Luonteenpiirteet ja alkoholismi

Kenestä tulee alkoholisti?

Joutunut tässä pohtimaan menneiden viikkojen perusteella useita kysymyksiä. Onko alkoholismi sairaus vai ei? Millaisista ihmisistä tulee alkoholisteja - onko jotain yhteisiä luonteenpiirteitä tms?

Tässä asiaa nyt hieman lukemalla tutkimalla, muutama asia tuntuu pomppaavan usein esiin: lapsuuden traumat, itsetunto, liika kiltteys... jne. Itselläni noita ei ole. Ei traumoja, itsetunto on ollut aina hyvä ja liian kiltiksi mua tuskin voi sanoa. Samaan hengenvetoon on kyllä sanottava, että olen tunteikas - liian tunteikas mieheksi!

Mun luonteenpiirteissä korostuvat ON/OFF elämä, pessimistisyys ja tunteikkaisuus. Ja ne varmasti osittain tukevat alkoholismiani. Menen joko täysillä tai sitten en lainkaan. Näen maailman ja asiat lähtökohtaisesti aika pessimistisesti (pessimisti ei pety). Tämä on varma tie masennukseen - ja sitä taas tunteikkaana ihmisinä hoidan alkoholilla? Tuolle mun on/off ajattelulle on myös diagnoosi "epäsuora itsetuhoisuus" - joka siis rankkojen masennusjaksojen aikana diagnosoitu.

"Epäsuora itsetuhoisuus voi olla pitkäaikaista riskikäyttäytymistä, joka voi tuottaa mielihyvää. Esimerkiksi päihteet ja riskinottoa sisältävät harrastukset tai liikennekäyttäytyminen voivat olla epäsuoraa itsetuhoisuutta. Tällöin tarkoitus ei ole välttämättä vahingoittaa itseään, eikä riskin olemassaolosta olla aina tietoisia."  [lähde: http://www.mtkl.fi/vaikeat-asiat-puheeksi/itsetuhoisuus/]

Mitä tuo tarkoittaa kohdallani? Sitä, että päivittäisissä valinnoissa valitsen "reittejä" jotka sisältävät riskejä ja tarkoitukseni ei ole vahingoittaa itseäni - vaikka usein tiedostan riskit. Juominen on vain yksi esimerkki tästä. Toisaalta työnarkomania myös, tiedän että 12 tunnin työpäivät eivät pidemmän päälle ole hyväksi, mutta työstä saavani mielihyvä riskinotosta ajaa kaiken edelle. Tai hyvä esimerkki on edellisessä parisuhteessa käyttäytymiselläni aikaan saamani riita - kävelin ajatuksissani suojatielle ja olin jäädä auton alle. Riita ei varsinaisesti lähtenyt tästä vaan toteamuksestani tapahtuman jälkeen: "Suomen lain mukaan autoilijan tulee aina väistää suojatielle astujaa." eli tuossa tilanteessa en osannut ajatella sitä, mitä minulle olisi voinut käydä vaan ajattelin sitä kuka on syyllinen? En siis saanut mielihyvää siitä, että minulle ei käynyt mitään vaan siitä, että toinen osapuoli olisi ollut syyllinen. Hyvä esimerkki monesta mun tavasta ajatella!

Se minkä verran tuo pessimistisyys on mulla alkoholismissa taustalla - se on hyvä kysymys. Syy vai seuraus? Että onko minusta tullut alkoholismin myötä pessimistinen? Uskoisin, että kyllä näin tai ainakin se on vahvistanut tuota fiilistä!

Useimmat tutkijat ympäri maailmaa tulkitsevat alkoholismin sairaudeksi. Itse alkoholistina en osaa vieläkään sanoa. Niin monet seikat ovat omassa päässäni tuota tulkintaa "vastaan". Alkoholismi on riippuvuus, mutta sitten toisaalta - siitä ei voi parantua kuin päättämällä olla juomatta. Mistään muusta sairaudesta - esimerkiksi syöpä, sydänsairaudet tai masennus - ei voi parantua vain päättämällä. Onko peliriippuvuus tai seksiriippuvuus luokiteltu sairaudeksi? Onko narkomaani, joka piikittää subua riippuvainen vai sairas? Mikä se on sellainen sairaus, joka avaa pullon? Eihän se sairaus sitä pulloa avaa vaan minä. Monimutkainen kysymys riippuvuuden ja sairauden rajasta! Ja syy-seuraus suhteista.

PS. Alkoholin suurkuluttajia arvioidaan Suomessa olevan noin 300 000 - 600 000.