Historiani...

Kuinka kaikki alkoi minulla?

Salakavalasti. Lyhyesti.

Muistan vieläkin sen ensimmäisen pullon, josta kaikki lähti liikenteeseen. Se oli 12v vanhaa Chivas Regal viskiä 0,7 litran pullo. Kovassa työstressissä se nollasi jo yhdellä paukulla perjantai-iltana työviikon kiireet.

Ensimmäiset 25-vuotta elämästäni olin elänyt enemmän kuin terveellisesti. Jos käytin alkoholia, niin se oli 1-2 kertaa vuodessa. Työt, liikunta ja arki olivat kiinnostavampia. Voisin melkein vannoa, että ensimmäisen 25-vuoden aikana join vähemmän viinaa yhteensä kuin nyt viimeisessä putkessani. Sitten minusta tuli työnarkomaani (jota olen edelleen). Riippuvainen työstä. Tämä vaihe ajoi minut burn-outiin, joka tipautti minut korkealta ja kovaa. Masennuin ja tuohon masennukseen aloin sitten tissutella. Lääkitsin masennusta viinalla. Masennusta ja tyhjyyttä. Kuten sanoin jo aiemmin, olen ON/OFF ihminen. Kun en voinut tehdä töitä burn-outin aikana - putosin "tyhjän" päälle. Tyhjyyttä en kestä ja sen täytän viinalla. Edelleen. Viimeisin putkeni lähti siitä, että päätin pitää "lomaa" töistä... ja samaan aikaan kohtasin työrintamalla yllättäviä ongelmia.

Nyt on kulunut 10-vuotta tuosta ensimmäisestä Chivas Regal pullosta. Pikkuhiljaa ensimmäiset 3-4 vuotta kaikki meni "hyvin" - en nähnyt edes itse luodin tulevan. Annokset vain kasvoivat ja toisaalta yhä useampana iltana nollasin. Silloinen ex-vaimoni oli ensimmäinen ihminen, joka näki tuon luodin. Ex-vaimo - juuri tuon "hidastetun luodin" takia.

30-vuotiaana olin jo alkoholisti, vaikka sen olen myöntänyt itselleni vasta nyt - 6 vuotta myöhemmin. Tuolloin käyttö oli jo rajua (viikonloppuisin ja välillä arkenakin) ja ensimmäiset "kevyet" ja sitä kautta rankemmatkin putket olivat jo tulleet. Ensimmäiset todella konkreettiset haittavaikutukset tulivat tällöin... avioero, ongelmia töissä, putkareissuja - jopa vankilareissu. Putosin aivan pohjalle.

Hitaasti aloin rakentaa elämääni uudelleen. Viinaa meni vähän ja kuvittelin, että minun on mahdollista olla "kohtuukäyttäjä". Sain rakennettua jo kaiken lähes "normaaliksi". Oli pidempi parisuhde, firma, asunto ja asiat rullasivat - kunnes viime kesänä parisuhde kariutui... päätin nollata tilanteen. Se kesti lähes 3 viikkoa. Sain korkin kiinni itse ja palasin taas töiden pariin, mutta viinaa en jättänyt. Edelleen se otti valtaansa - viikonloppuisin - välillä arkisinkin.

Viimeisin putkeni - rankin kaikista - oli nyt alkuvuonna. Taas yllättäviä ongelmia - tällä kertaa töissä - ja sen jälkeen otin "loman" ja päätin nollata. Putki oli valmis. Se oli pitkä ja viimeiset kaksi viikkoa join vähintään 1 litran pullon kirkasta päivässä. Aamusta iltaan. Jopa tuntiessani olevani "täysin" selvä aamulla, puhalsin 1,2 promillea poliisin alkometriin. Kävin pariin otteeseen putkassa. Sairaalareissuja. Painajaisia. Krapulassa "halvauksia" raajoissa ja kramppeja kropassa. Luoti oli jo niin lähellä, että tunsin sen. Krapula hiipi esiin jo noin 1,5 promillen kohdalla niin voimakkaana, että heräsin yöllä ottamaan pari paukkua jotta aamulla onnistuisin juomaan ensimmäisen paukun ja tasoittamaan olon.

Lopulta tajusin, että nyt on tehtävä jotain. Oikeasti. Lähdin selviämisasemalla (pitkän etsinnän kautta löysin tämän paikan). Eli kännissähän sua ei huolita mihinkään vaan joka paikasta saat vastauksen "ota yhteyttä, kun olet selvinpäin." Selviämisasema on se paikka, jossa saat hoitoa ja lääkitystä niin, että ylipäätään pääset promilleissa nollille jos haluat. Sen jälkeen sitten omasta halusta riippuen voi hakea apua. 

Itse lähdin katkolle.