Päiväkirja: 20. päivää - Alkoholismi on alistumista

Antautuminen... "tilulilulii nyt se on auki ja nyt se on kii"

Parikymmentä päivää takana. Fiilikset: hyvin ristiriitaiset. Sen olen tajunnut, että alkoholismi on antautumista molemmissa päissä: juovuksissa tai raittiina. Avaan tätä ajatusta hieman tässä postauksessa.

Viina alistaa siinä vaiheessa, kun olet riippuvainen siitä. Se ottaa sut täysin valtaasi ja lopulta antaudut sille... vain se ohjaa elämääsi, tekee päätökset puolestasi - jopa puhuu puolestasi. Kuulostaa hullulta, mutta niin se vain on - kaikki ajatukset pyörivät viinan ympärillä ja suunnittelet elämäsi siten, että voit juoda. Mulla alkoholi syrjäyttää kaiken muun ympäriltä. Hyvä esimerkki tästä on, kun kävin ensimmäisellä viikolla katkon jälkeen kaupassa lauantaina. Se oli tuskaa - minusta tuntui, että joka ikisellä vastaantulijalla oli kädessään alkon muovipussi tai mäyräkoira. Kaupassa taas havaitsin vain loppumattomat kaljahyllyt. Aivoni eivät rekisteröineet oikeastaan mitään muuta! Toinen esimerkki on ihan arkipäiväinen, yrittänyt juoda vettä nyt tuon 3 litraa päivässä. Se tuntuu aivan järkyttävän isolta määrältä päivän aikana - mutta annas olla kun alkolisti hakee 24 tölkin annoksen kaljaa kaupasta. Sen (siis n 8 litraa) juo tuosta vain ilman mitään ongelmia yhden illan aikana. Alkoholi ottaa vallan ja alistaa - kokeiles juoda 8 litraa vettä illan aikana tai edes yhden päivän aikana (en suosittele: on hengenvaarallista).

Mitä sitten tarkoitan sillä, että alkoholismi on antautumista molemmissa päissä? Sitä, että myös raittius on antautumista viinalle. Itse en nyt tosiaankaan 20 päivän jälkeen voi sanoa "raitistuneeni" - en varmaan vielä moneen vuoteen, jos nyt ylipäätään pääsen eroon tuosta pirusta. Mutta ne ensimmäiset ajatukset ja fiilikset mitkä mulla on. Niiden pohjalta.

Joutunut alistumaan ajatukselle "Kohtuukäyttöä en voi harkita" - se on korkki kiinni kokonaan tai sitten se on menoa. On alistuttava omalle heikkoudelle viinan edessä. Toinen alistuminen tulee siitä, että on alistuttava myöntämään itselle ja kantamaan se häpeä, että on alkoholisti. Alkoholisti on koko elämänsä alkoholisti. Aina. Voisi luulla, että kun 20 päivää tuli täyteen - sitä olisi jotenkin "tyytyväinen" itseensä. Mutta ei se niin mene, ainakaan minulla. Päinvastoin. Paineet ovat kasvaneet ja kasvavat kokoajan joka ikinen päivä: "Nyt jos mä sorrun, niin vien kaikkien viimeisimmänkin luottamuksen ja ennen kaikkea petän oman luottamuksen itseeni. Turha taistelu, jonka pituus kasvaa joka päivä." Samaan aikaan on alistuttava myöntämään se, että viina tulee vaikuttamaan myös tulevaisuudessa kokoajan sun valintoihin: mihin kissanristiäisiin tai saunailtaan lähden? Jos ylipäätään lähden, miten kerron että en ota mitään? Moni varmaan ajattelee, että voihan sitä juhliin lähteä ja olla selvinpäin. Varmaan voikin - osa ihmisistä. Mutta mä tunnen itseni, kun otan olen hauska, hyväntuulinen ja sosiaalisempi. Selvinpäin vetäydyn "erakoksi", muutun tylsäksi sivustaseuraajaksi. Paha paikka - antautuminen viinan edessä myös tässä suhteessa. Puhumattakaan siitä, että joudun alistumaan (ainakin tällä hetkellä) sille, että en saa nautintoa tai tyytyväistä oloa mistään. Mikään ei tunnu miltään - ainakaan hyvältä. Se vaikeuttaa taistelua, olisi hienoa tuntea onnistumisia edes joskus vielä.

Sellaisia ajatuksia siis tänään!