Päiväkirja: Lambadaa...

...ja ryppyvoidetta!

Olo on kuin tanssisi Lambadaa remixin tahtiin pitkin kämpän seiniä... aamulla oli tosiaan kello soimassa ja herätys kello 06.00. Hapuillen ylös sängyn pohjalta, sakset ja laastarit esiin. Sitten nikotiinilaastaria kiinni käsivarteen... röökin alasajo on siis alkanut! Kello on nyt noin 13.00 ja takana jo vähän reilut 100 punnerrusta. Katsotaan prkl kumpi tämän taistelun voittaa - fyysinen kipu vai mieli...

Tämä tupakkalakko on siis ihan oma prokkiksensa tässä sivussa ja mun omilla ehdoilla: joka kerta kun meinaan lähteä parvekkeelle saan rangaistukseksi 10 punnerrusta, kädessä on 16 h nikotiinilaastari ja tarvittavana imeskelytabletit (jotka muuten aika hyviä: Nicorette Icemint 2 mg - sellainen pieni sininen purkki). Keppiä ja Porkkanaa -mentaliteetilla olen siis lähtenyt liikenteeseen, ainoastaan muokaten tuota hieman siten, että porkkana on jätetty pois! Kun siitä nyt ei sen suuremmin mun luonteelle ole apua!

Verenpainemittarinkin olen nyt kaivanut esiin ja tarkoitus olisi ruveta seuraamaan noita paineita ihan säännöllisesti. Lähinnä siksi, että jos onnistun tuon röökin pudottamaan myös pois tästä kuviosta ja tässä vähän väkisinkin nyt raittiina tuo painokin tippuu - niin voi nuo paineetkin alkaa laskea ihan yllättäin yhtälöstä viina+tupakka+paino=verenpaine. Jos ne alkais tasoittua niin pitää sitten katsoa tuon verenpainelääkkeenkin kohtaloa...

Pari yötä olen nyt nukkunut suhteellisen hyvin puolitetulla annoksella Ketipinoria eli se 100 mg on tässä tilanteessa jo näköjään liikaa (vaikka jo lähtökohtaisesti onkin pieniannostus). Ehkä ensi yöksi niksatuskiin voisi 100 mg painaa menemään, mut sitten tiputtaa tuohon puoleen. Eilen mietin, että eihän mulla kohta ole käytössä kuin pelkkä Antabus ja vitamiinit. Antabuksen verikokeet pitäisi ensi viikolla käydä ottamassa muuttuneen annostuksen takia ja varmistaa, että maksa ei tykkää pahaa tuosta kuurista. No se on kyllä tottunut sellaseen elämään, että tuskin hirveesti hätkähtää yhdestä Antabuksestakaan :D

Kaupassakin kävin eilen (ostamassa hartaissa tunnelmissa viimeisen röökiaskin) ja safkaa. Ihan oikeesti - todennäköisesti mä alan kohta kimittämään, parrankasvu tyrehtyy ja munat surkastuu (ellei jo ole sitä tehneet)... kassillinen vihanneksia ja hedelmiä. Wtf? Ainiin ja iltaisin silmänympärysvoidetta, ihon puhdistus ja kasvoihin rasvaa. Voi vittu oikeesti! Mitä mulle on tapahtumassa?!? Apua...

Ryppyvoide kerrallaan.

Päiväkirja: Hela(torstai)n går

Tukkoisesti Helatorstain kimppuun... riippuvuuksin!

Vähän sellainen olo, kuin yksi sylinteri olisi moottorista pimeänä. Viime yönä nukuin 12 tuntia ja edellisinäkin lähes 11 tunnin yöunia. Univelkaa keväältä vai liian voimakas tässä tilanteessa tuo Ketipinor illalla? En tiedä, pitää kokeilla puolittaa määrä ja katsoa tuleeko unta sekä missä määrin.

Just eilen mietin, että on ollut ihme jakso kun ei ole päätä särkenyt ties milloin - ois pitänyt koputtaa puuta samantien. Aamulla kun heräsin, niin oli koko takaraivo tulessa! En oikein keksi mistä tuo nyt tuli... niskat varmaan taas ottanut osumaa, kun ilmat viilenivät. Ne on kyllä sellaiset, että eivät tarvitse kuin pienen kylmän viiman ja sen jälkeen niska- ja hartijajännitys säteilee päähän asti särkynä. Sinnittelin klo 13.00 asti, kun ei ollut kuin yksi päänsärkypilleri jäljellä ja ajattelin jemmata sitä yötä varten. Lopulta oli kuitenkin pakko etsiä päivystävä apteekki ja käydä hakemassa särkylääkettä... sitten helpotti ainakin vähäksi aikaa (ei kannattanut heti aamulla käydä hakemassa lääkettä. Mutku, mutku EI.)! Taas kerran näitä mun "arvoja": TyöMeneeKaikenEdelle.com. En olevinaan "ole ehtinyt" käydä urheiluhierojalla, vaikka mulla on sinne sarjakortti (ja hierontamesta tossa 200 metrin päässä)... kun istuu päivät tässä koneella, niin pitäisi nuo hartijat hierotuttaa se 1 krt/viikko säännöllisesti niin niskapäänsärkykin pysyisi poissa! Mutku mutku mutku...

Koko (työ)päivä mennyt siis ihan harakoille tuon päänsäryn takia. Just just meilit edes pystynyt lukeen... ei auta, tänään tuli sit tällanen päivä, vaikka olin suunnitellut paljon erilaisia työjuttuja tähän. Toivottavasti huomenna ois särky poissa ja kunnon tehokas työpäivä.

Tupakkalakon ajattelin TAAS (ja nyt aivan tosissaan) aloittaa 1.6. alkaen. Tuosta apteekista ostin just samalla laastarit jo valmiiksi. On se ihmismieli ihmeellinen kun 7 päivän laastarit maksaa vähän alta 25 euroa, niin sitä on ihan sellain, että en kyllä tasan maksa noin paljoa yksistä nikotiinilaastareista (näillä vieroitin viimeksi itseni tupakasta viime syksynä - vain sortuakseni uudelleen polttamaan sitten helmikuussa katkolla). Toisaalta sitten 6,50 euroa askista päivässä ei "maksa" olevinaan mitään... saa nyt nähdä miten käy! Eihän tuo ole mulla kuin 7 päivän rykäsy ja hermot räjähtämispisteessä - sen jälkeen alkaa helpottaa (näin viimeksi ainakin). Lähinnä pitää vaan keksiä "tupakkatauoille" jotain korvaavaa tekemistä. Se kun on tapa - suurin osa röökeistä kun ei pala nikotiinin vaan ihan tottumuksen takia. Ajattelin, että joka kerta kun meinaan röökille - tulee rangaistuksena 10 punnerrusta ja laastarin lisäksi nikotiinilla ladattu imeskelytabletti. Kyllä se siellä 300-400 punnerruksen kohdilla alkaa varmaan mun jääräpää mielikin antamaan periksi fyysiselle kivulle (rapakunnossa kun olen) :D

Tuo tupakka on mulle ihan samanlainen kuin viina. Ei se tarvii kuin yhden poltetun röökin enää ja sen jälkeen sitä "löytääkin" jotenkin ihmeellisesti kädestään askin. Toinen on, että ei se tarvitse kuin yhden kännin, niin silloin mulla on rööki(t) huulessa täysin huomaamattakin! Sitä on vaan jotenkin niin tottunut ja kaavoihin kangistunut. Kokis on tavallaan myös yksi mun riippuvuuksista. Normipäivänä sitä menee se 1,5-2,0 litraa, mut nyt jotenkin tuo vedenjuominen (yrittänyt sen vähintään 3 litraa päivässä juoda) ihan kuin huomaamatta vierottanut mut kokiksesta! Nyt kahteen viimeiseen viikkoon mennyt tässä kotona tasan 2 pulloa 1,5 litran kokista... tottumiskysymys näköjään tuokin. Ei sitä oikeesti tarvitse, kun vaan korvaa sen toisella!

Riippuvuus kerrallaan!

"Kaverit patistavat miehiä juomaan"

Reijo Mäki altisti itsensä ihmiskokeelle: "Tämä koetaan jotenkin epänormaaliksi"

Tänään ja eilen (27.5.2014) Iltasanomissa julkaistiin kaksi aika mielenkiintoista artikkelia alkoholista tai oikeastaan enemmänkin siitä, kun sitä ei käytä syystä tai toisesta. Ensimmäinen artikkeli kertoo, kuinka kirjailija Reijo Mäki "unohti korkin kiinni" joulun aikoihin ja siitä kuinka kaverit ovat suhtautuneet tähän ratkaisuun: "Saa selittää ja selittää. Tämä koetaan jotenkin epänormaaliksi, vaikka niin ei pitäisi olla."

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288694170234.html

Toinen samaa aihetta jatkava artikkeli ilmestyi tänään (28.5.2014). Siinä A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki kuvailee reaktiota yleiseksi, kun 30-40 vuotiaat lopettavat alkoholinkäytön: "Ihmiset ovat hämmennyksissä ja kysyvät kysymyksiä, kuten miksi ja minkä takia. Yleisin kysymys on, liittyykö siihen terveydelliset syyt. Jotkut ovat myös kiinnostuneita, onko alkoholi ollut ongelma."

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288694325375.html

Tätä aihettahan olen itse pompotellut omassa tilanteessani jo useaan otteeseen. Ulkoinen paine juoda on erittäin suuri monissa sosiaalisissa tilanteissa. Etenkin miehenä ja nyt, kun kaikki tietävät että en ole koskaan sylkenyt lasiin. Mitä "keksiä" meriselitykseksi?

Tämän takia olen joutunut (päättänyt) peruuttaa jo useita menoja. On helpompi jäädä yksin kotiin kuin lähteä baariin syystä taikka toisesta tai jonkun yrityksen illlanistujaisiin selittelemään. Mun ego ei kestä sitä! En ainakaan vielä tässä vaiheessa pysty siihen! Kuten Reijo Mäki toteaa, en halua olevani tältä osin "epänormaali" tai kuten toisessa artikkelissa mainitaan "leimaa otsaan". Toki olen läheisimmille ihmisille kertonut ongelmasta (myös parille töiden kautta tuntemalleni) - ja palaute on ollut vaihtelevaa. Pääsääntöisesti tässä porukassa positiivista, mutta myös ns "hiljaisuutta" eli osasta ei tämän jälkeen ole enää kuulunut mitään. Tämä yhtälö ei koske vain minua... myös ihmiset ympärilläni joutuvat vaikeaan pohdintaan: "Kutsutaanko mukaan ja ollaan vaivautuneita vai jätetäänkö vaan kutsumatta?". Tällä hetkellä tuntuu, että vastaus on useimmiten "jätetään kutsumatta" eli niin sanottu "radiohiljaisuus".

Juhannus tulossa. Tavallaan stressaan jo etukäteen, kun tiedän että joudun jäämään yksin kotiin.

Selitys kerrallaan!

Päiväkirja: Kiitos palanut iho

"How to Charge a Dead Battery?"

11 tuntia unta viime yönä, heräämättä kertaakaan edes liian kummallisiin uniin. Sain ladattua akkuja oikein kunnolla, mahtava olo kun avasin silmät aamulla! Tupakalla mietin, että tältäkö Se tuntuu mitä ne Katkolla tarkoittivat sillä että kroppa ja pää alkaa palautua putken jälkeen 1-2 viikon aikana hiljalleen normaalitilaan?

Takana aivan mahtava viikonloppu :) En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin Onnellinen, vaikka ongelmia ja poltettuja siltoja on vielä hirveä määrä harteilla selvitettävänä. Tuntui jotenkin jopa epätodelliselta istua eilen hotellissa aamiaisella ja sekoitella siinä aamiaispöydässä Antabusta hymynaamalla kahvin tuoksuessa vieressä! Edes tappio Venäjälle ei harmittanut, vaikka suurin osa muista asiakkaista hotelissa olikin venäläisiä turisteja...  onneksi onnistuin polttamaan selkäni ja takareidet lauantaina oikein kunnolla auringossa - pieni ihana fyysinen palaneen ihon kipu - tunsin olevani elossa!

Mietiskelin tuossa junamatkalla, että askel kerrallaan. Se on ainoa tie. Kun olen niin täydellisen ON/OFF ihminen, mulla on aina hirveä kiire laittaa kaikki asiat kerralla kuntoon (tai sitten ryssiä ne vastaavasti kerralla kaikki ja kunnolla). Lista asioista ja jutuista mitä pitäisi selvittää on aika helvetin pitkä... jos ne kaikki tempaisi kerralla tuohon pöydälle teemalla "laita kuntoon ASAP" niin tuskin riittäisi voimat! Siksi vedettävä nyt vähän käsijarrua. Tai ainakin yritettävä! Hiljennettävä ja yritettävä antaa itselle armoa - askel kerrallaan. Ajan kanssa! Tämä on mulle todella vaikeata, sillä en pohjimmiltani ole lainkaan sellainen. En tippaakaan! Mutta kyllä se kynnys vaan on ihan hemmetin iso tarttua esimerkiksi puhelimeen ja alkaa selvitellä asioita. Vaikka vain yksi puhelu kerrallaan ja hitaasti... pitää voittaa niin monta pelon ja häpeän tunnetta.

Askel kerrallaan.

MOT 26.5.2014: Masentavat lääkkeet

"SSRI -lääkkeet saattavat aiheuttaa jopa pysyviä aivovaurioita"

Kirjoittelin huhtikuun alkupuolella oman näkemykseni kokemusteni pohjalta SSRI-lääkkeistä, joiden käytön lopetin tuolloin lausumalla yksinkertaisesti: "SSRI-lääkkeet on suora tie helvettiin":

http://alkoholistinelamaa.blogspot.fi/2014/04/ssri-laakkeet-on-suora-tie-helvettiin.html
http://alkoholistinelamaa.blogspot.fi/2014/04/paivakirja-havahtuminen-todellisuuteen.html

Tänään maanantaina 26.5.2014 MOT-ohjelma esitti myös oman näkemyksensä asiasta. Vihdoinkin myös postauksessani vaatimaani avointa/kyseenalaistavaa keskustelua aiheesta, edes hieman! Suosittelen katsomaan!

"Suomessa on tällä hetkellä yli 430 000 henkilöä, jotka syövät masennuslääkkeitä. Lääkkeiden tehoa on tutkittu lähinnä lyhyillä lääkekokeilla, vaikka MOT:n selvityksen mukaan Suomessa on yli 100 000 ihmistä, jotka ovat syöneet masennuslääkkeitä vähintään viitenä peräkkäisenä vuonna. Tutkimustieto lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista on kiistanalaista."

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/23/masennuspotilaat-vuosia-laakkeiden-armoilla

Päiväkirja: Sekaisin

Pelonsekaisin tuntein kohti uutta viikkoa...

Junassa. Kohti maakuntaa päiväksi. Jotenkin ollut ihan omituinen viikonloppu. Eilen menin viltin ja kirjan kanssa muutamaksi tunniksi puistoon makoilemaan aurinkoon. Siis what? Siis minä? Nyt on lopunalkua. Kun en noin normisti lähtisi ikinä suosiolla palvomaan aurinkoa, enkä etenkään "ilman", että miettisin samalla duuneja tms. Aina pitää käyttää löysä aika hyväkseen (kuten nyt junassa). En voi tajuta, että makasin auringossa 3h tekemättä mitään. Tai ainakaan mitään järkevää...

Mieliala ollut hyvä jo monta päivää. Ei vituta eikä suuremmin stressaa mikään. Kaikki on siis kunnossa?

Niinhän sitä luulisi. Mut ei, ei tällä mun päällä. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, että en tavallaan kestä hyvää oloa. En tiedä syytä, kai mä vaan oon niin skeptinen ihminen. Siksi nyt pelonsekaisin tuntein. Tämä ei voi jatkua näin!

Saa nyt nähdä mitä tapahtuu. Räjähtääkö tämä kupla jonkun ulkoisen jutun vaikutuksesta vai alanko kaivaa paskaa? Perjantaina jo yritin kaivella, ei onnistunut kunnolla. Eilinen Suomen pelikin nosti mielialaa, joten vaikee siinä oli alkaa penkoa päästään negatiivisia juttuja ja murehtia elämäänsä.

Saa nähdä. Antabukset käytössä, viinaan siis ei ole vaaraa sortua. Mut eiköhän tuo pää jotain keksi, että pääsen normaalitilaan, jossa vitutus tuo valon arkeen tuon auringon sijasta. Nyt tuntuu, että en elä kun ei ahdista. Tuntuu epätodelliselta, väärältä.

Lapiollinen kerrallaan, kunnes kärry on täynnä.

Päiväkirja: ∞

Äärettömän rajatonta tasapainoa?

"Ääretön on matematiikassa, filosofiassa ja teologiassa esiintyvä käsite, jolla on eri aloilla hiukan eri merkityksiä. Yhteistä näille on ajatus jonkinlaisesta rajattomuudesta tai päättymättömyydestä. Yleiskielessä ääretön voi myös merkitä kuvaannollisesti valtavaa, tavattoman suurta määrää tai mittaa (ääretön ulappa, ääretön ihmispaljous)." Lähde: Wikipedia

Siinä oli mun viime yön uni. Lentelin kyljellään olevan kasin reikien läpi ihan kuin olisin nappia ommellut lanka perseestä roikkuen... on noi hämäriä nuo mun unet :D Aamulla kelailin sitä taas ja pyörittelin päätäni itselleni sekä tuolle "lievästi" erikoiselle rusinalle, joka päässäni sijaitsee. Sopivasti sattui Hesarin tämän päivän Viivi ja Wagner sarjakuvakin osumaan aiheeseen! Piti ihan kaivaa hyllystä Georg Haddenbachin kirjoittama "Mitä unet paljastavat" -kirja ja selata kohtaan "ääretön", ei ollut mitään selitystä. Sitten käänsin tuon ympäri ja menin kohtaan "kahdeksan": "Tämä luku tarkoittaa usein huomioonottamista, huomiota - myönteisessä mielessä. Se esittää oikeutta, syytä ja seurausta. Vaakasuoraan käännetty numero 8 on äärettömyyden, kuoleman kukistamisen merkki."

Vai niin... siinä sitä oli taas pojalle miettimistä aamutupakalle! No joo, pitkällisen pohdinnan jälkeen vasta tajusin, että ehkä mun ei tässä elämässä pitäis aina niin paljon pohtia juttuja. ON/OFF. Kun unelle löytyi ihan luonnollinenkin selitys. Ompelin eilen (tai siis yritin) nappia kiinni shortseihin, jotka jostain syystä olivat kutistuneet pesussa... (onko muuten olemassa termiä "Leijonamaha" - kun kaljallekin on omansa). No nyt on ainakin sellainenkin määritelty. Toisekseen tänään sattuu olemaan 8-päivä juomatta...

Tästä kaikesta huojentuneena töiden kimppuun ja uuteen päiväään vähän noilla Wagnerin opeilla. Perjantai - sen taas tietää - joka jumalanparvekkeella ympärillä on bileet käynnissä ja poppi soi. Pitänee laittaa napit korville ja kuunnella vaan musaa sekä tehdä töitä. Ei kai se auta!

Viikonlopun aikana olisi tarkoitus lähteä vähän maakuntamatkailemaan. Siinä se menee mukavasti tuo viikonloppukin osittain.

Niin tästä mun blogin kohtalosta mun pitikin vielä kirjoittaa. Kun siis tämähän kuolee äärettömän rajattomaan tylsyyteensä muuten. Tässä vähän kelaillut, jos kirjoittaisin sellaisen kevyen viikottain julkaistavan fiktiivisen "Seikkailu"-novellin tähän oheen. Siis sellaisen, jossa lievästi alkoholisoitunut mies seikkailee suuressa maailmassa. Olisi nimittäin aika hyviä ideoita siitä, mitä kaikkea voisi sattua ja tapahtua sellaisessa seikkailussa... ihan vaan jotenkin oma mielikuvituskin osaa nykyään kehittää niitä :D

Seikkailu kerrallaan!

Päiväkirja: Romanttinen brunssi

Päivän tärkein ateria...

Niin se alkoi taas tämäkin päivä tuossa seitsemän jälkeen, selvänä, kohtuullisen hämärien - mutta hyvänsävyisten(?) unien jälkeen. Sain lahjaksi Ystävältäni kirjan nimeltä "Unien tulkinta" Sigmund Freud. Luulisi, että kyseisen kaverin kirjasta löytyisi tulkinnat myös mun unille, mutta ehei... yritin etsiä paria untani ja miten niitä voisi tulkita: "Kun Lumia 925 hajoaa kolmeen osaan ja kokoat sen uudelleen ja uudelleen epätoivoisesti, mutta osat asettuvat vain niin, että kuuloke ja mikrofoni ovat aina puhelimen vastakkaisilla puolilla, toinen etupuolella ja toinen takapuolella. Yritä siihen sitten puhua... flip-flip-flip" - ei löytynyt tulkintaa. Eikä löytynyt tämänkään öiseen, jossa "Vihainen kääpiö yritti peruuttaa uutta 76-tonnista jättirekkaa läpi jostain pienestä alikulkutunnelista, jota olin juuri alittamassa. Perävaunu tietenkin osui seinään ja pääsin hätäisesti karkuun ennen romahdusta"...

Sosiaalisessa mediassa aina jaetaan kaikenlaisia ihania brunssikuvia. Multa valitettavasti jäi tältä(kin) vapulta sellainen ottamatta ja postaamatta. Siksi ajattelin laittaa tämän aamun brunssini...

...kuten kuvasta näkyy ja olen aikaisemminkin kirjoittanut, varsinainen aamupala ei ole varmaan 15 vuoteen kuulunut mun elämään. Ei vain yksinkertaisesti oikein ruoka maistu aamulla eikä päivällä. Vasta sitten illalla syön ja silloin usein sen kokoisen aterian, että ei mikään ihme ettei aamulla tai päivällä olekaan nälkä (tottumiskysymys). Tällä hetkellä tämä on kuitenkin mullekin se päivän tärkein ateria - ihan tuosta vesilasista ja Antabuksesta johtuen! Tosin en tulisi toimeen ilman noita kahta muutakaan elementtiä...

Tänään olisi ihan "toimistopäivä" ja töitä tiedossa. Illalla tietysti Suomen peli täytyy katsoa. Eiköhän sitä näillä eväillä tämäkin päivä!

Päivä kerrallaan!

Päiväkirja: Huomenta

"Hyvää huomenta Suomi"

Aamulla herätys ennen seitsemää. Jos ei olisi ollut lähes tuliterä kännykkä herättämässä, niin todennäköisesti olisin tänään taas ilman puhelinta... sen verran paljon on vielä tuota univelkaa.

Mainittakoon tähän väliin, että mulla on kännissä paha tapa puhua kännykkään saunassa(kin)... ja sen jälkeen ihmetellä seuraavana aamuna, että onko jumalauta mun luurikin vielä humalassa pelkästä paskapuheen jauhannasta saamastaan hengitysilmasta, kun se kikkailee jotain ihan omiaan! VAROITUS: Nappikuulokkeita EI kannata myöskään käyttää saunassa... seuraavana aamuna tuntui kuin olisin tehnyt yöksi korvatulpat steariinilla.

Varmaan litran vetävään kahvituoppiin kahvia ja partsin sohvalle makaamaan sen kanssa rööki(t) huulessa. Vituiksihan sekin meni, kun aivot oli vielä unessa ja parin röökin sekä muutaman desin jälkeen aivot jotenkin "tulkitsivat" kahvikupin töhkikseksi...

Viimeksi katkon jälkeen kirjaimellisesti "lukitsin" itseni kämppään kuukaudeksi ja en käynyt missään. Nyt kävin jo aamulla ytimessä kahvilla Ystävän kanssa ja kampesin itseni jopa AA-kerhoon eilen! AA:n osalta tosin myönnettävä, että päätökseen vaikutti aika vahvasti se, että röökit oli loppu ja sopivasti matkan varrelle osuu sekä AA-kerho että kauppa :D Samapa tuo - tuli ainakin mentyä, vaikka tässä vaiheessa vielä muuten niin pihalla, että en edes "kuunteluoppilaaksi" voinut itseäni eilen sanoa!

Tässä yrittänyt miettiä, että mitähän sitä tämän blogin kanssa tekisi. Kun ei näistä selvistä päivistä nyt tunnu oikein syntyvän mitään järkevää kirjotettavaa. Nooooh - ehkä mulla on yksi idea ;)

Päivä kerrallaan.

Päiväkirja: Home Sweet Home?

Paluu arkeen alkakoon...

Katko ohi. Kotiin. Home Sweet Home? No ei ihan suoraan niinkään.

Jumalauta, että pelotti laittaa avain lukkoon ja avata ovi - katsoa mitä sen takaa löytyy ja sen jälkeen työmeilit ja ja ja... huh - pelko oli ollut turhaa - kaikki kunnossa! Asunto oli suhteellisen siisti, viinat olin tajunnut kaataa menemään jne. Meni tosin varmaan 7 röökiä sen jälkeen partsilla, kun huokailin helpotuksesta (osittain siksi, että asunnossa oli noin 29 astetta sisällä lämpöä).

Mä en yleensä postaile kuvia elämästäni, mutta nyt laitan tähän tämän ensimmäisen "projektini" katkon jälkeen! Pidätte varmaan hulluna mutta...

...tämä asunto on sellainen, että kaikki isot ikkunat ovat suoraan aurinkoon käytännössä noin klo 12 alkaen koko päivän. Mustat verhot joka huoneessa, samoin mustat pimennysverhot. Imevät kaiken lämmön sisään yhtä tehokkaasti kuin juoppo kaiken alkoholin joka saatavilla!!!

Tempaisin nyt jokaiseen ikkunaan foliot eteen (nähnyt tämän kikan naapureiltani viime kesänä)... verhot peittää kyllä nyt sit kesän ajan sisälle päin nuo rumat teippaukset, mutta jos asunto pysyisi edes vähän viileämpänä (lisättäköön se, että asunnossa on tosiaan useita tietokoneita jotka lämmittävät talvellakin melkein yksin koko asunnon)! Onhan tässä tietysti se, että varmasti meikäläisen tuurilla onnistuin tekemään jonkun sellaisen saatanan aurinkopeilin, joka polttaa naapuritalon tai vähintään tuon läheisen puun :D Sellaista mun elämä (ja tuuri) nimittäin just on...

Katkolla kuulin, että Kanta.fi palvelusta näkee nyt kaikkien eri yksiköiden Sinusta kirjoittamat raportit ja hoitokertomukset (ainakin tällä alueella, jossa asun). Pelonsekaisin tuntein tässä mietin, että uskallanko mennä katsomaan. Voin nimittäin joko a) kuolla nauruun, b) kuolla häpeään tai sitten c) tietää jotain mitä en ole tiennyt. Kai se on pakko mennä katsomaan omat toilailut ja muutkin jutut... voi olla aika mielenkiintoista materiaalia ja PALJON!

Tästä nyt sitten kiinni "arkeen" ja uusi yritys.

Päivä kerrallaan!

Päiväkirja: Farmaseutti kuivakatkolla

"Kuivakatko ja farmaseutin jatko-opinnot"

Kuivakatko ei varmaan monelle sano mitään. Se tarkoittaa sitä, että katkolla potilaat eivät (ainakaan posiviisessa mielessä keskenään) saa puhua päihteistä/alkoholista ja hölmöilyistään sen kanssa. Voin kyllä sanoa, että ei ole ollut (tälläkään kertaa) siltä osin kovin kuivaa! Pamipäissään naurettu toistemme hölmöilyille sen verran, että kameroiden kautta jos hoitsut on röökipaikkaa seuranneet niin varmasti ollaan saatu hullunpaperit kaikki (tai siis ne joilla niitä jo ei ole).

Jotenkin aivot virittyneet sellaiseen tilaan, että eilisen Suomi-pelinkin mainoksissa ollut "Leijonakauppa.fi" sai jengin sekoamaan :D Jutut on kyllä sitä luokkaa, että ei ne varmaan kenellekään asiaan vihkiytymättömälle sanois mitään - saati naurattais (pameillakin voi olla vaikutusta), mut täällä ne vaan on jotenkin niin ylilevottoman hauskoja!

Eilen iltapalalla meitä oli enää vähän reilu viisi henkeä jäljellä katkolla. Oltiin jo siinä jätkien kanssa varmoja, että "Jumalauta tää on tehokas paikka, kaikki kaupungin juopot on parannettu ja me ollaan kans itse tietty parannuttu (mähän paranin jo lauantaina)". Ollaan siis tän katkon viimeinen porukka! Mikä kunnia! Ryhmäpotrettia jo suunniteltiin muistoksi työntekijöille.

(...todettakoon tähän väliin, että tänä aamuna edellisen illan illuusio oli jo kadonnut...)

Farmaseutin jatko-opinnot on jatkuneet myös tiiviisti. Tietysti rakentavassa hengessä muiden potilaiden kanssa sen osalta, että mikä lääke toimii mihinkin vaivaan. Alkaa tuntua ihan käsittämättömältä, että itse tietää perkele enemmän lääkkeistä kun hoitajat täällä. Ajattelinkin laittaa työhakemuksen tuohon lähiapteekkiin katkon jälkeen... saisivat ammattilaisen töihin :D

Nyt ei jaksa tällä luurilla enää naputtaa. Palataan!

Päiväkirja: Katko

Ka--ka-katko...

Puuh... vihdoin ja viimein pääsin katkolle (en selvarin kautta tosin) perjantai aamuna. Raahauduin krapulas sisälle... Ja pääsinkin. Ihan hyvä. Syykin siihen miks ekaks ei huolittu selvisi... Oli vain jäänyt järjestelmiin kirjaamatta oleelliset asiat.

Nyt kolmatta päivää täällä. Pari ekaa oli tosi vaikeet viekkarit - lääkityksestä huolimatta. Nyt hieman helpottaa. Kai tämä tästä... just oli levyraati. Ruokaakin muistaa syödä...

Iltapäivällä vielä yksi ryhmä, sit Suomen peli tv:stä ja nukkumaan. Yöthän on yhä liskojen, joten univelkaa on.

Ei jaksa tämän kännykän kautta nyt enempää kirjotella. Palataan kun ukko taas tonteilla.

Päiväkirja: Toivoton tapaus

"Kun et ole enää tervetullut edes katkolle"...

Tätä postausta ei varmaan kannattaisi edes kirjoittaa. On "kierrokset" sen verran kovilla yhä, että pitää moderoida aika paljon sanojaan.

Eilen tiistaina sovittiin katkaisuhoitoon menosta tänään keskiviikkona. Kaikki oli sovittu (suoraan katkon kanssa), katkaisuhoidossa oli tilaa, paikka oli luvattu ja etenkin jos menen selviämisaseman kautta. Järjestelin kaikki työt siten, että pystyn olemaan tuolla sen 5-7 päivää ja laittamaan korkin kiinni. Eilen sitten jo alkuillasta otin taksin ja menin selviämisasemalle. Tietäen, että unta siellä on turha odottaa koska lääkkeitä siellä ei anneta (ei siis mitään lääkkeitä) - ainoastaan "nukut" valvotusti pääsi selväksi. No eihän siinä tarvinnut tietysti juuri nukkua ja mullehan pahimman krapulan aiheuttaa juuri se, että en pysty nukkumaan känniä pois.

No eihän siinä mitään - ajattelin, että pyöritään ja kärsitään nyt yö ja aamulla pääsen sitten katkolle. Herättelivät mut joskus 7-8 aikaan ja sanoivat, että katotaas tilanne jos lähtisin sinne katkolle päin siirtymään. Selvarin hoitajat (todella ystävällisiä, kiitos heille) soittivat sitten vielä kuitenkin katkolle...

...ja vastaus olikin: EI. En pääse katkolle enää vaikka tilaa on. Tuli kohtuullisen vittuuntunut olo - purkautu lähinnä mun läheisiin hetkeä myöhemmin, mutta oikeesti... tilaa oli ja paikka luvattu - mutta mut ilmeisesti luokiteltu nyt aamulla (lääkärin??) toimesta sitten toivottomaksi tapaukseksi, jota ei kannata enää edes katkolle ottaa. Perusteluna oli se, että toukokuun alussa lähdin katkolta pois 1/2 pv jälkeen. Toki ymmärtäisin, jos olisin lähtenyt ryyppäämään, mutta kun syy ei ollut se vaan se, että sain tiedon että MUN historiasta (vankila) olisi alettu uhkailla ystävääni puhelimitse. Tottakai mä silloin lähden selvittämään, että kuka vittu mun historiaa kääntää jonkun toisen niskaan. Tämän kerroin myös katkolla silloin, mutta ilmeisesti sitä ei siellä uskottu. Tai siis niin älytönhän mun elämä on ollut, että ei sitä usko kukaan. Vaan ne, jotka nähneet vierestä.

Faijani keskusteli asiasta vielä selvarin hoitajien kanssa puhelimitse ja lopulta pitkin hampain katko tarjosi mulle 3 päivän suljettua hoitoa (selvari soitti uudelleen sinne). Kieltäydyin itse siinä vaiheessa! Jos olen kerran niin "epätoivottu" ja "toivoton" tapaus heillä ja vain siksi, että ei synny isompaa haloota mulle tarjottiin "pakotettuna" tuota muutamaa päivää (normihan on 5-7 pv) - mitä järkeä mun olisi ollut lähteä? Kun luottamus puolin ja toisin 0 siinä vaiheessa sekä tietäisin, että "en olisi ollut tervetullut" vaan aivan toisinpäin...

Katkolla olen käyttäynyt mielestäni todella asiallisesti. Voihan se tietysti olla, että mun taustalla olen saanut jonkun luokituksen "vaarallinen" tai "toivoton" johonkin. En tiedä! Mut ainakaan katkolle mulla ei siis enää ole asiaa.

Nyt sit taas miettimään, että mitähän sitä tekisi!

Päiväkirja: Uusi yritys

Retkahduksen syiden pohdintaa

Vähän jotenkin epätoivoinen olo. Retkahdus tuli, vaikka olin päättänyt että niin ei kävisi. Samaan aikaan olo oli alkanut ensimmäisen kerran pitkästä aikaa tuntua hyvältä - siis masennuslääkkeen pois jättämisen jälkeen. Olin hyvällä tuulella ja positiivisella mielellä. Asiat rullasivat! Ja sitten: PAM!

Epätoivoiseksi olon tekee se, että nyt yritin jo heti ensimmäisen kännin aikana ensimmäisenä iltana selviämisasemalle. Ei onnistunut, kun en tuntenut "toimintatapoja", näistähän olen kirjoittanut aikaisemmin: http://alkoholistinelamaa.blogspot.fi/2014/05/paivakirja-hengissa.html. Siitähän se sitten taas lähti.

Nyt uusi raitistumisyritys käynnissä. Mitään en voi luvata, en edes itselleni. Kun pohdin tuon retkahduksen syitä, niin löysin siihen omasta mielestäni kaksi syytä:

1. stressin laukeaminen
2. liian positiivinen mieliala ja asioiden rullaaminen hyvin eteenpäin

Tavallaan taas tämä mun epäsuorasti itsetuhoinen diagnoosi ehkä hieman taustalla? Että mä jumalauta kaivan itselleni paskat fiilikset vaikka väkisin. Tavalla tai toisella, mutta kaivan! Et heti kun alkaa tuntua hyvältä, se pitää laittaa poikki ettei tipahda liian korkealta. Tai oikeastaan on huono omatunto hyvästä olosta.

No mut joo - nyt päivä kerrallaan. Taas.

Vieroitushoidosta rehellisesti

Suomessa kun ei saa puhua ääneen...

Siinä vaiheessa, kun olen itse kuivilla - alan kirjoittaa aiheesta lehtiin ja mediaan. Siitä, mikä ristiriita on hoidon ja raitistumisen välillä. Tai ainakin sen suhteen, että kuinka moni onnistuu hoidossa. Lukuja en tiedä. Tietääkö joku? Yhden artikkelin löysin:

Katkaisuhoito epäonnistuu liian usein
http://yle.fi/uutiset/katkaisuhoito_epaonnistuu_liian_usein/5447600

Miksi kirjoitan tästä? Siksi, että toivon että katkaisuhoidossa ja päihdeongelmaisten kanssa työskentelevien kiinnittävän huomionsa oikeisiin asioihin, jos joku tätä sattuu lukemaan. Taas katkolla - ensimmäisenä ovella oli vanha tuttu. Oli ratkennut, kuten minäkin.

Hoitona lääkekannabis

Mun mielestä (virallisestihan en myönnä tietäväni tästä kasvista mitään). Miksi asiakkaat tuupataan täyteen Diapamia vieroitusoireiden takia?  Pidetään osastolla 5-7 pv ja kerrotaan, miksi on niin hienoa olla juomatta. Diapamia tungetaan niin paljon naamaan, että kovinkaan kännikala ei pysty enää sammaltamatta puhumaan (saati ajattelemaan) sen jälkeen. 10-20 mg nestemäisenä. Hyvältähän se tuntuu (ja maistuu), mutta ongelmia se ei poista. Kotiinpaluu on sama kuin kävelisi Alkoon. Ongelmat on odottamassa ja ne on silloin poistettava tavalla tai toisellla -usein  viinalla. Terapioiden saaminen kestää kuukausia. Valitettavasti. AA:ssa osa jaksaa käydä - osa ei voi yksinkertaisesti hyväksyä niiden yhteyttä Jumalaan (vaikka tuolla Jumalalla toinen merkitys tässä yhtydessä).

Mut heitettiin Jorviin lääkkeiden takia (halusin nukkua krapulan pois). Lääkkeitä oli sen verran, että mulle ei olisi tapahtunut mitään. Sittten juotettiin taas kerran hiilet. Niiden jälkeen mikään lääkeaine ei enää auta.. Jouduin Jorviin niiden lääkkeiden takia, jotka otan joka ilta. Joista reseptit etc. Miksi alkoholisti ei voisi selvinpäin allekirjoittaa "hoito-ohjetta/suostumusta", että pumpatkaa mut kahdeksi päiväksi taju pois unilääkkeillä. Tämän ihmiskokeen tein ja ainoa haittapuoli oli kropan kuivuminen.

Herätessäni olo oli hutero, mutta pystyin miettimään raittiutta. Krapulassa olisin miettinyt vain seuraavaa paukkua. Nyt viina+unilääkkeet+kannabis = nukuin kuin tukku. Kaksi päivää. Lähes putkeen. Koko krapulan ohi, viekkaritkin melkein.

Olisiko syytä harkita esim sisäisesti nautittuna lääkekannabista alkoholisteille? Kupoli ei menisi sekaisin kuin Diapamista etc ja olo olisi siedettävä. Voisi oikeasti pohtia vaihtoehtoja.

Mutta eihän sitä voi. Ei Suomessa.

Päiväkirja: Nukkumista

Nukuin pari päivää - lähes tauotta

Eli aamulla ensimmäiseksi pamit ja Tenoxit huuleen. Sitten illalla sama korvattuna Ketipinorilla tuplana. Nukuin käytännösssä koko tiistain ja keskiviikon putkeen pieniä hereillä (ja tokkurassa olo hetkiä lukuuunottamatta). Eilen olin jo jaloillani ja joka jumalan lihas niin kipeä (nesteen puutteesta?), että rappusien ylös kapuaminen on vaikeaa.

Autoakin oli parkkisakotettu (en tiedä miksi - tein valituksen). Ovat nimittäin muuttaneet mun parin päivän "sammumisen aikana" parkkeeraus sääntöjä. Tuossa on saanut viimeiset 2 vuotta parkkeerata 24h tienvarressa. Nyt oli tullut saatana joku klo 06-18 väliseksi ajaksi parkkikiekolla 4h. Saa nähdä mitä vastaavat - laitoin nimittäin suoraan, että olisiko mun lääke- ja viinatokkurassa pitänyt käydä sitä kylttiä joka päivä katsomassa ja sitten vielä ajaa tajukankaalla auto pois paikkaan jossa sen voi säilyttää. Saa nähdä mitä vastaavat :D 60 euroa en maksa sen takia, että kyltti vaihdettu ja auto ei kokoaikana ole liikahtanut mihinkään. Enhän mä sitä lappua huomannut vasta kuin eilen illalla, kun auton rattiin ei ole ollut pelkkien lääkkeiden takia mitään asiaa. Emppuun tekisi mieli, mutta ei ne mua sinne enää huoli...

Menihän tämä mun "katko" taas ihan putkeen. Katkaisin vain aivot unilääkkeillä siten, että nukuin pari päivää ja krapula ehti siinä mennä ohi (kai). Tänään heräsin tokkurassa, mutta hoidin velvollisuudet. Jee!!!

Päivä kerrallaan.

Maailman vittumaisin tunne

Tiedättekö mikä se on?

Se on se, kun annat armollisesti itsesi nukkua pari tuntia.

Heräät ja tajuat, että ei saatana. Se uni krapulasta ei ollutkaan unta. Se oli herätys!

Sen jälkeen yrität (tällä vatsalla joka ei ota vastaan edes sitä hienosto piimää - se missä on ne kaikki kirjaimet A:sta Ö:hön...) nostaa itsesi jaloillesi takaisin. Eka lasi. Ulos. Toka lasi ulos. Eikö ne perkeleet keksi jotain sellaista vatsalaukkua turruttavaa/puuduttavaa ainetta, joka estää hyvä aineen karkaamisen. Nyt sit meni kolmas lasi. Mehukeitto Leijonaviinalla. Uppos.

Vinkiksi kaikille. Mehukeitto + viina. Ei hirveen hyvää, mut vatsa Rakastaa! Niiku ne mainoksessa sanoo "hyvän päivän alku on terveellinen aamupala".

Kippis!

Päiväkirja: Pieniä ne on nämä ihmisen ongelmat

Saatanan saatana

Nyt "nukkunut" viikon noilla Tenoxeilla. Jumalauta voi ihminen olla tokkurassa tollasesta pikkulääkkeestä. Enkä siis tarkoita viinan kanssa vaan kun saa silmät auki aamulla. Nukun sillä kyllä sen 3-4 h, mut sitten kun herään niin ei mitään käsitystä mikä maa, mikä valuutta tai ylipäätään missä on parveke, että pääsisi röökille.

Pitäis saada käytyy apteekissa hakemassa Ketipinorit nukkumiseen. Mutta. Ja se iso MUTTA. Reseptillähän mulla sitä on, mutta tässä kondiksessa ennen kun kelakorttia ehdin apteekkarille antaa niin on vartijat jo heittämässä ulos. Et siis niitä ei tässä nyt taida saada... eikä tässä nyt muutenkaan ole hirveesti asiaa ulos kämpiltä tonne isoille kylille.

Empusta jouduin lähtemään jo perjantaina (vai oisko ollu lauantai - vähän nämä päivät sekasin). En juomaan, vaan oli oikeesti ihan muut syyt jotka meni nyt sen ohi, että oisin jäänyt sinne hoitoon. Huonoo tuuria tällä kertaa. Mut niinhän se menee - sillo kun se potkii niin sit niit "hälytyksii" tulee samaan aikaan suht riittävästi. Piti selvitellä vähän omia asioita, jotka meinas kaatuu muiden niskaan (oli onneks väärä hälytys). Ne onneks nyt ratkesi, ainakin siis muiden osalta :) Mikä siis tärkeintä.

Sama se oli eilen. On mulla ainakin yksi YSTÄVÄ. Yksi ketä suostui tuomaan mulle eilen viinaa (koska lähikaupan tädit eivät sitä suostuneet enää myymään). Voin kertoo, että ei ole kymmenen siideriä tullut ikinä maksamaan niin paljon kuin eilen - kun taksit suhas edestakaisin steissiltä Espooseen, täältä kaupalle ja sitten takaisin kämpille ja siitä steissille.

Sekii meni vitun hyvin, että sain ne terapiat just käyntiin. Arvatkaa vaan vittu olisi se terapia-aika ollut tänään klo 9. Olisi. Jäi siis välistä. 2 kk odotin niitä. No, ne nyt meni - ei mahda minkään. 

Onhan mulla tuo "varaterapeutti" onneks tossa. Se kuuntelee ja ei sano sanaakaan vastaan. Ikinä. Ja halpakii se on, oisko handelissa joku 23 euroa!

Päiväkirja: Hengissä

Valitettavasti (tavallaan)

Kävin selvarilla nyt torstaina - potkivat ulos ja sieltä suoraan Jorviin (vissiin lanssilla, mut ei ole muistikuvia niin en voi sanoa varmaksi). Jorvista heräsin. Oli taas letkuu joka vitun jäsenessä ja katetrit munassa jne. Hienoa! Siellä sain - noh sanotaanko ala-arvoista palvelua (enkä syytä siitä heitä - meitä juoppoja oli siellä vapun jäljiltä pitkä rivi). En saanut juoda, en saanut syödä (salaa tosin hain "tupakkareissuun vedoten" juomaa automaatista. Piilopullo se on kai kokis ja jaffakin). Epäilivät jotain vitun haimatulehdusta. HALOO! Jos mä oon juonut maanantaista niin ei se haima nyt 4 päivää poksahda. WTF? Se, että oksennan ja paskannan verta johtuu siitä että en ole syönyt viikkoon! Yritin selittää mut ei. Kun kipuja vasemmalla puolella, niin pitää "tutkia". Vittu järettömiä tutkimuksia, kun tiedän kyllä että sit ku alkaa koskee siihen malliin et taju lähtee niin ilmotan kyllä tai lääkitsen itseni sellasilla tropeilla mitä tuolta ei ees saa!

Tai no ollaan rehellisiä. Menin selvarille jo itseasiassa maanantaina ensimmäisen juodun päivän jälkeen. Olin vetänyt koko päivän kirkasta energiajuomalla (joku 12 tölkkii energiajuomaa ja "melko" reilu litra kirkasta). Olin kun joku vitun duracel pupu niillä kofeiini etc määrillä. Mut eivät antaneet ees unilääkettä selvarilla, että oisin tipahtanut sänkyyn ja nukkunut aamuun (Tenox tai 2xKetipinor ois riittänyt). Puhalsin 2,8 promillee eli enhän mä sellasiin lukemiin sammu etenkään energiajuomien jälkeen. Siis ihan normilukemat mulle. Kuulostaa isoilta - noissa lukemissa mä kirjoitain nytkin tän postauksen - et kertoo jotain! Lähdin käveleen sieltä - en mä ois siellä voinut pomppii koko yötä. Tulin himaan ja tempasin lääkkeet huiviin - hyvin nukuin aamuun.

Nyt sit torstaina olin "ovela". Otin Tenoxit jo ennen selvarille lähtöö. Et kipuan sinne sänkyyn ja nukahan siihen ja nukun pääni selväksi - siitä sit Emppuun. Paskan vitut! Tipahdin sitten ennen selvarii. Kai. Tai siis miks ne ois soittanut mut Jorviin. En tiedä.

No näillä mennään! Hienoa.