"Pahan päivän varalle"
Aamu alkoi mielenkiintoisesti. Ryhdyin pakkaamaan tavaroita pientä irtiottoa (matkaa) varten ja mitä löysinkään vaatekaapista? Litran pullon vodkaa. Avaamattomana, piilotettuna ja kätkettynä kuin elämän tärkein aarre!
Mitään muistikuvia tuon pullon piilottamisesta mulla ei ole. En tosiaan muistanut edes, että olisin pullon tänne piilottanut. Ilmeisesti kohtuullisen kovassa humalassa olen "järkeillyt" piilottavani yhden virosta tuodun pullon "pahan päivän varalle" - tai sitten vain ihan yksinkertaisesti piilottanut sen odottamaan seuraavaa aamua ja krapulaa. Viinallahan on alkoholistin kanssa sellainen erikoinen piirre, että kaikki mikä löytyy - tulee juotua samantien. Tämän voi varmaan moni kaupassa ja Alkossa työskentelevä allekirjoittaa? Ovella on ensimmäisenä aamulla ne, jotka olisivat edellisenä iltana selvinneet muutamalla vähemmälläkin paukulla - mutta eivät kuitenkaan onnistuneet niitä säästämään aamuksi.
Piilopullot - muodossa tai toisessa - ovat yksi alkoholistien tavaramerkeistä. Tämä nyt lähinnä alkoholistin lähipiirille: Miksi tuntuu, että puoliso humaltuu ihan vain parista paukusta tai kaljasta? Kun se ottaa sen paukun, tulee yllättäin tarve lähteä "johonkin". Viemään roskia, käyttämään koira, käymään kaupassa tai vaikka vain "etsiä" jotain autotallista? Miksi? Ihan yksinkertaisesti siksi, että alkoholisti on suunnitellut tuon kuvion - etenkin jos alkoholinkäytöstä on kotona erimielisyyksiä tai sitä ei katsota hyvällä! Ensin otetaan kotona yksi paukku (jotta hengitys saadaan haisemaan viinalle). Sitten "käväistään" jossain (joko aiemmin ostetulla piilopullolla tai kaupasta haetaan siideriä/kaljaa). Nopeasti niin paljon viinaa lärviin kuin vain suinkin pystyy - sitten takaisin kotiin. Mielellään suoraan jo odottamassa olevalle paukkulasille, josta napsut huuleen jotta hengityksestä puskevan viinan hajun voi selittää paremmin!
Kukaan ei lienee niin taitava suunnittelemaan elämäänsä - kuin juoppo viinan ympärillä on. Salailusta, suunnittelusta, piilottelusta ja kuoreen vetäytymisestä tulee arkipäivää. Se on pakollista, jotta Rakasta harrastusta voi pitää yllä!
Ps. 23 päivää takana. Pullon kaadoin viemäriin - oli harras hetki. Edelleen tuntui, että väärään paikkaan meni!
Tunnistan tuosta itseni ja siksi tein tänään päätöksen ja menen ensi viikolla A-klinikalle.
VastaaPoistaPakko yrittää päästä irti. Neuvoja kaipaan.
Tsemppiä taisteluun! Tärkein neuvo on oma vankka päätös - ilman sitä taistelu on pelkkää vaiheilua edestakaisin. Vaikeaa tulee olemaan ja kannattaa lukea mun postauksia alkuvaiheesta. Sieltä saattaa löytää samoja asioita, joita tulet kohtaamaan. A-klinikka on hyvä valinta :)
PoistaSiivosin alkukesästä ja löysin korkkaamattoman puolen litran siideripullon ja korkatun 35 cl salmiakkikossupullon, jossa oli jämät jäljellä. En kertonut löydöistäni ja "paljastanut korttejani", mutta keskusteltiin ja riideltiin. Kesä meni kivasti, mutta eilen treffasi kaverinsa töiden jälkeen ja kotiutui humalassa.
VastaaPoistaValvoi myöhään ja kohdatessa halusi halailla, vaikka haukkui mut kotiin tullessaan eikä vastannut kysymyksiini. Ihmettelin, ettei humalatila vaikuttanut laskeneen ollenkaan, kun menin nukkumaan. Aamulla ei ollut päästä sängystä ylös, vaikka yleensä herää kellon ensikilahdukseen ja on siitä puolen tunnin päästä jo matkalla töihin. Selitys löytyi siivotessa. Ihmettelin miksi suuvesipullo on työhuoneessa, jonne sulkeutui kotiin tultuaan. Imuroidessani pöydän takaa löysin selityksen "oireisiin" - kevyen 50 cl salmiakkikossupullon.
Neuvottomuuksissani naputtelin Googleen "piilopullo kotona" ja tähän löysin. Kiitos. Täytynee lukea muutkin kirjoituksesi. Ollaan oltu tässä tilanteessa ennenkin, mutta ei ole hoidoista huolimatta sisäistänyt tilannetta. Sisaruksensa joi itsensä hengiltä. Ei auta häntä, että minä tiedostan :/