keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Päiväkirja: 17. päivää - Alkoholi ja masennus

Mielihyvän puutetta - ainoa suositus: sauna.

"Alkoholitutkimussäätiön tekemän tutkimuksen mukaan erityisesti humalahakuinen juominen lisää masennusta. Syy on ilmeisesti krapulassa, silloin aivojen mielihyvää tuottavan hormonin, serotoniinin, määrä laskee. Masennuksessa serotoniinitaso on aivoissa alhainen. Krapulasta johtuva masennus usein helpottaa viimeistään 4 viikon kuluttua, kun alkoholinkäyttö on lopetettu. Sinä aikana serotoniinitaso ehtii palautua.  Kuitenkin, jos juominen jatkuu myös masennusoireilu jatkuu." [lähde: http://www.eoph.fi/toiminta/sosiaalinen-media/irc-galleria/irc-gallerian-teemaviikot/alkoholi-ja-masennus/]

Alkuviikko takana. Ei juuri raportoitavaa länsirintamalla. Eilen kävin ensimmäisen kerran suljetussa AA-kerhossa. Kirjoitan myöhemmin useamman käynnin perusteella kokemuksia. Ensimmäinen ajatus tällä hetkellä: menen uudelleen!

Masennusoireet on päällä. Edelleen sama tilanne, aamulla kun saan silmät auki: vituttaa. Eli kovinkaan paljoa ei tämä 17 vrk juomattomuus ole vaikuttanut aamuisin mielialaan, vaikka krapulaa ei ole ja yöt saan nukuttua paremmin. Tosin öisin - painajaiset on nyt riesana - joka yö. Nämä painajaiset ovat kertaluokkaa rankempia tällä hetkellä ja pomppaan hiestä märkänä 2-3 kertaa yössä hereille niiden takia.

Työpäivät menevät suhteellisen hyvin ja saan asioita aikaan. Tämä on tietenkin pitkällä tähtäimellä hyvä asia. Se pelottaa, että en saa mistään mielihyvää. Vaikka saisin isonkin projektin maaliin tai onnistumisen töissä - se ei palkitse millään tavalla. Ei ainakaan vielä. Normaalin ihmisen "hyvä fiilis" jonkin asian onnistumisesta puuttuu totaalisesti.

Antabuksen käyn hakemassa valvotusti terveyskeskuksesta 2 krt viikossa (kirjoitan Antabuksesta myöhemmin lisää). Tämä on kohdallani hyvä ratkaisu ainakin tässä vaiheessa - kahdestakin syystä. Masennusoireet tekevät minusta entistäkin enemmän "erakon". Teen töitä kotoa käsin hyvin pitkälti, joten erakoituminen johtaa siihen että jos minulla ei ole "pakollisia" tapaamisia - saattaa mennä 2-3 päivää, että en edes poistu asunnostani. Sosiaaliset kontaktit kasvotusten siis tällä hetkellä todella vähissä. Toiseksi, valvotun Antabuksen takia ei ole mahdollista "kikkailla" sen kanssa jättämällä lääkitys pois.

Illat ovat edelleen vaikeimpia. Yrittänyt vähän vähentää iltaisin tekemääni työtä (normaalisti istun koneella 07.00 - 22.00). Siis koko hereilläolo ajan. Kaksipiippuinen juttu, työt vie ajatukset illalla muualle, mutta toisaalta sitten eihän tuon mittaisissa työpäivissä ole mitään järkeä. Jos en koneella tee töitä, tuntuu että kierrän vain asuntoa ympäri tympääntyneenä. Saunan olen taas kerran huomannut olevan mulla sen jutun, joka auttaa edes vähän. Käytännössä siis lämmitän lähes joka ilta saunan ja otan kunnon löylyt. Suosittelen kokeilemaan (tosin vasta sitten, kun krapulasta on kunnolla selvinnyt).

Päivä kerrallaan eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti