"How to Charge a Dead Battery?"
11 tuntia unta viime yönä, heräämättä kertaakaan edes liian kummallisiin uniin. Sain ladattua akkuja oikein kunnolla, mahtava olo kun avasin silmät aamulla! Tupakalla mietin, että tältäkö Se tuntuu mitä ne Katkolla tarkoittivat sillä että kroppa ja pää alkaa palautua putken jälkeen 1-2 viikon aikana hiljalleen normaalitilaan?
Takana aivan mahtava viikonloppu :) En edes muista milloin viimeksi olisin ollut niin Onnellinen, vaikka ongelmia ja poltettuja siltoja on vielä hirveä määrä harteilla selvitettävänä. Tuntui jotenkin jopa epätodelliselta istua eilen hotellissa aamiaisella ja sekoitella siinä aamiaispöydässä Antabusta hymynaamalla kahvin tuoksuessa vieressä! Edes tappio Venäjälle ei harmittanut, vaikka suurin osa muista asiakkaista hotelissa olikin venäläisiä turisteja... onneksi onnistuin polttamaan selkäni ja takareidet lauantaina oikein kunnolla auringossa - pieni ihana fyysinen palaneen ihon kipu - tunsin olevani elossa!
Mietiskelin tuossa junamatkalla, että askel kerrallaan. Se on ainoa tie. Kun olen niin täydellisen ON/OFF ihminen, mulla on aina hirveä kiire laittaa kaikki asiat kerralla kuntoon (tai sitten ryssiä ne vastaavasti kerralla kaikki ja kunnolla). Lista asioista ja jutuista mitä pitäisi selvittää on aika helvetin pitkä... jos ne kaikki tempaisi kerralla tuohon pöydälle teemalla "laita kuntoon ASAP" niin tuskin riittäisi voimat! Siksi vedettävä nyt vähän käsijarrua. Tai ainakin yritettävä! Hiljennettävä ja yritettävä antaa itselle armoa - askel kerrallaan. Ajan kanssa! Tämä on mulle todella vaikeata, sillä en pohjimmiltani ole lainkaan sellainen. En tippaakaan! Mutta kyllä se kynnys vaan on ihan hemmetin iso tarttua esimerkiksi puhelimeen ja alkaa selvitellä asioita. Vaikka vain yksi puhelu kerrallaan ja hitaasti... pitää voittaa niin monta pelon ja häpeän tunnetta.
Askel kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti