Päiväkirja: Vaihdetaan elämä...

...mikä elämä?

Hyvää Juhannusta vaan - pitäkää vitun hauskaa ja sepalus kiinni ainakin veneessä! Omani menee nyt aika matalapaineessa kotona. Siitä tämä Juhannus on tietysti hyvä, että kaupunki on hiljentynyt jengin painaessa innoissaan ja onnellisena ryyppäämään mökeille ystävien kanssa, joten ihan jokaiselta parvekkeelta ja asunnosta ei kuulu hauskanpitoa! Taitaa olla mun lisäksi ainoa kaupungissa tuo lintu, joka pitää sadetta tuossa viereissä pihlajassa.

Tämä mun elämä on kyllä niin säälittävää, että ei mitään järkeä! Valvoin MM-kisojen tahdissa viime yön ja sitten aamulla otin Ketipinorin ja nukuin tämän aaton kokonaan. Tavoitteena oli, että se helpottaisi päivän "läpivientiä", kun taju kankaalla koko päivän. Suunnitelma toimikin aika hyvin, nukahdin viime yönä ilman lääkkeitä noin klo 5.00 pintaan ja sitten heräsin horroksesta tuossa kympin aikoihin. Hetki hereillä ja Ketipinor naamaan... jaksoi kantaa unta just tuohon Italia-Costa Rica pelin alkuun asti. Hyvä niin, päivä meni nopeasti nukkuessa ja nyt kisojen seurantaa seuraavat 8 tuntia... mut on tämä mun elämä niin perseestä - istun yksin kotona, katson futista, selvinpäin, Juhannuksena. Jep jep!!

Kyllä niin mielelläni vaihtaisin tämän elämän (minkä elämän?) ihan mihin vain. Vaikka pitkään vankilatuomioon! Sielläkin oli enemmän elämää. AA:ssa monet on sanonut, että koko oma identiteetti pitää rakentaa uudelleen. Just joo! Se on totta, että identiteetti ja itsetunto on todellakin mennyt tässä tilanteessa ilman viinaa. Mutta ei mulla kyllä todellakaan ole mitään halua edes rakentaa mitään uutta identiteettiä tai itsetuntoa tällaisen elämän ympärille. Eikä toisaalta ole mitään järkeäkään, se olisi identiteetti joka rakentuisi sen varaan, että siinä ei olisi mitään sisältöä. Nöyrtyminen on se toinen asia, josta jokaisessa AA-palaverissa puhutaan. Alkoholistin tulee nöyrtyä viinan edessä. Ei kai se auta kuin nöyrtyä siihen ajatukseen, että tällaista se tulee olemaan mun elämä lopun elämää, jos ilman viinaa haluan yrittää olla. Surullista, mutta totta :(

Matsi kerrallaan!

Ps. Oma lempijoukkueeni on historiasta johtuen Saksa (kyllä, elän tässäkin asiassa historian kautta). Hyvänä kakkosena tulee Italia. Varmaan johtuen ihan siitä, että armon vuonna 1990 - Italian MM-kisojen aikaan - olimme lapsuudessa asuntovaunulla kiertämässä jälleen kerran Eurooppaa ja vietimme muun muassa pitkät pätkät juuri Saksassa ja Italiassa kisojen aikaan. Kaduilta tarttui ilmeisesti jokin virus kyseisten maiden fanien kautta. Muistan edelleenkin, kuinka broidin kanssa kuljimme varmaan koko kesäreissun Saksan fanipaidoissa läpi Euroopan!