Päiväkirja: MacBurgerista FatBurneriin

Mä oon niin "helppo"...

Mitä tapahtuu, kun Jutta Gustafsberg hymyilee miehelle? No tietenkin se, että mies lähtee kaupasta mukanaan purkillinen jotain Fat Burner pillereitä. Mä oon niin helppo... :D Etenkin, kun en ole edes varma oliko se Jutta vai joku klooni!! Varmaan nämä myyntimiehet ja -naiset sen tietää, mikä on otollisin maaperä tuotteiden myynnille: yksin kulkeva, hieman turvonneen näköinen ja mustat silmänaluset omaava mies joka hortoilee kaupassa niksatuskissaan! MacBurgerista FatBurneriin. Ei kai siinä sitten.

Tupakkalakkoa takana nyt neljä päivää ja viides menossa. Eilen oli ensimmäisen kerran todella lähellä sortuminen, niin kovin teki mieli röökiä! Siis nimenomaan teki mieli (mielihalu), vaikka nikotiinia noilla korvaavilla tuotteilla oli varmasti veressä riittävästi. Mielihalut... siitähän riippuvuuksissa on pitkälti kysymys. On vieroitusoireet ja sitten on mielihalut. Kaksi aivan erillistä asiaa! Retkahtaminenhan on jotenkin terminäkin väärä. Se viittaa jotenkin "vahinkoon", joka taas hyvin harvoin jos koskaan on totuus: "Mies retkahti turvalleen" vrt "Mies retkahti juomaan/polttamaan".

Mikä helvetin "retkahti juomaan/polttamaan"? Vahingossa laittoi päälle, kengät jalkaan ja käveli kauppaan? Vahingossa käveli kaljahyllylle? Vahingossa maksoi kaljat tai tupakat? Vahingossa täysin tiedostamattaan otti huikan tai laittoi röökin huulille palamaan?

Kyllä mun mielestä lähes jokainen retkahdus on tietoinen. Sen kyllä tiedostaa itse, että nyt harmaa muuttuu mustaksi ennenkuin tekee päätöksen. Päätös perustuu mielihaluun! Se mielihalu on vain niin voimakas, että se saa valehtelemaan itselleen tai keksimään tekosyitä! Jälkeenpäin sitten on helpompi puhua "retkahduksesta" kuin myöntää avoimesti, että joo ei se kossupullo mun suuhun tullut yöllä salaa ja juottanut mua humalaan kun nukuin sikeästi tiedostamatta mitään! Aaargh - tulipahan avauduttua nyt tämäkin juttu!!!

Huomenna tulee 3 viikkoa täyteen ilman viinaa. Olo on todella hyvä ja mielialakin korkealla. Jotenkin sitä jaksaa jo miettiä ihan fiksujakin juttuja, jopa jossain määrin omaa terveyttään (joka noin lähtökohtaisesti ei mulla hirveän usein aiheuta paineita). Varmaan siihen vaikuttaa kyllä nuo Iltasanomien pelottelevat otsikot tyyliin: "Ne ja ne kaikki lääkkeet sekä elintavat: Sorry "mies" Sinulla ei ole enää toivoa, olet muuttunut impotenssiksi". Apuva! Nyt kun käy nukkumaan, niin joka ilta on mielessä että entä jos tuo alakerran katkarapu ensi yönä sitten kuolee, kun lehdissä niin kerran on sanottu :D

Aamustondis kerrallaan.