Päiväkirja: "Mikä sua vaivaa? Oot sä kipeenä? Eikö parempi puolisko antanut lupaa?"

Alkoholi ja kestityksen kulttuuri

Alkaisi olla eka osa työviikkoa takana (siis arkena tehdyt työt). Pitäisi varmaan kirjoittaa jotain. Ei vain ole mitään mistä kirjoittaa! Fuck.

Tai noh... kirjoitetaan alkoholista ja työelämästä. Kestityksen kulttuurista. Menetin tällä viikolla ensimmäisen asiakkaan alkoholille. Kyllä! En siksi, että olisin kännissä vaan siksi, että olen alkoholisti.

Tarkemmin ottaen, kun en suostunut lähtemään asiakkaani tarjoamalle risteilylle enkä heidän pari viikkoa sitten järjestämään projektin "kick-off"-iltaan. Eilen tuli sitten viesti, että projekti minun osaltani on peruuntunut. Ei kai siinä sitten!

En vain tässä vaiheessa (enkä todennäköisesti ikinä) voi työelämässä sanoa "Olen alkoholisti". Jos sanon sen ääneen ja vaikka lisäisin, että olen toipuva alkoholisti, asiakkaat nostavat kytkintä samantien "varmuuden" vuoksi. Mutta näköjään se toisinkin päin toimii, kun en sano sitä ja en voi lähteä ryyppäämään ja edustamaan kestitettäväksi - sopparit menevät katkolle. Siinä missä juodessa jouduin keksimään valkoisia valheita, nyt täytyy ihan samalla tavalla keksiä mitä ihmeellisimpiä selityksiä ja valheita sille, miksi en voi osallistua kaikenmaailman tilaisuuksiin ja kissanristiäisiin!

Suomessa on valitettavasti kulttuuri, jossa oletus on: "Kaikki ottavat" ja nyt huomaan itsekin miten monta kertaa olen kysynyt henkilöltä joka ei juo "Mikä sua vaivaa? Oot sä kipeenä? Eikö parempi puolisko antanut lupaa?" ja räkäset naurut päälle... mut näinhän se menee.

Juomattomuus on TABU. Juominen HYVÄKSYTTYÄ.

Voin vain kuvitella millaista on ollut alkoholistin elämä joskus aikaisempina vuosikymmeninä, kun jatkuva kestittäminen oli suorastaan maantapa. Kyllä siinä on moni hyvä tekijä "tipahtanut" uraputkesta juomattomuutensa takia. Viinalla kun voidellaan ja tutustutaan edelleen, juonitellaan uudet businekset ja sopimukset sekä löydään ne lukkoon. Yhä tänä päivänäkin, tosin varmasti vähemmän kuin menneinä vuosikymmeninä.

Sen verta vitutti eilen, että päätin ensi joulunakin tilata asiakkaille lahjaksi sen perinteisen halvan viinipullon. Ihan vaan vittuillakseni takaisin!

Päivä kerrallaan.