Päiväkirja: Luottamuksesta

"I don't need a certain number of friends, just a number of friends I can be certain of."

Tänään pitäisi jaksaa AA-kerhoon, jos saisi itsensä kammettua täältä kämpältä ulos ekan kerran sitten sunnuntain. Onneksi se alkaa vasta illalla, tuohon auringonpaisteeseen en kyllä lähtisi. Se(kin) vaan alkanut vituttaa tuolla AA:ssa, että kun käynyt siellä useasti, niin jengi alkanut pitää jonain vitun "frendinään". WTF? Edes tupakalla ei saa olla rauhassa, vaikka vetäisi hupun päähän, napit korville ja kävelisi 200 metrin päähän karkuun - aina joku tulee siihen viereen mussuttamaan vointia. En ole vielä ns avautunut, mutta tänään on jo aika hyvät fiilikset siihenkin jo tässä vaiheessa. Mä en ole tuolla hakemassa kavereita! En edes puolituttuja! Joo, mä en todellakaan anna teille puhelinnumeroani, jotta voitte soittaa jos mua ei näy kerhossa. Ja vaikka te annatte puhelinnumerojanne, niin se on ihan turhaa, mä en teille soita ja pyydä apua vaikka mulla olisi pää irti ja upotettu 80% viinaan. AA = Anonyymit Alkoholistit. Onko se niin vitun vaikea tajuta?? ANONYYMIT. A-NO-NYY-MIT. Tekisi mieli antaa jonkun venäläisen huoran prepaid numero noille niin tajuaisivat varmaan sitten rivien välistä.

Viime yö meni taas valvoessa. Ensin hyppäsin pystyyn, kun kuulin takapihalle tulevan auton. Olin jo aivan 100% varma, että kytät tuli siihen aikaan noutamaan mua. Äkkiä kaikki vaatteet niskaan ja kengät jalkaan. Pieni kurkistus verhon raosta: onneksi oli vain taksi naapuritaloon. Saatanan juopot tulee maanantai-tiistai välisenä yönä kotiin vossikalla säikyttelemään viattomia ihmisiä! Yö jatkui sitten painajaisella, jonka jälkeen ei tarvinnutkaan nukkua.

Eilen hommasin illalla "puhtaalla" IMEI-koodilla olevan luurin lainaan ja siihen prepaid numeron. Sen jälkeen uskalsin soittaa ja kysellä, että mitähän tässä pitäisi tehdä. Vastaus oli, että ei voida oikein tehdä mitään koska en luota heihin. Kerroin tilanteeni ja kysyin suoraan: "Jos kerron tämän saman lääkärille kasvotusten, heitetäänkö mut osastolle lepäämään lääkärin päätökselle? Vastaus oli, että todennäköisesti." Puhelu päättyi sitten siihen. Huh, onneksi oli lainaluuri ja prepaid numero!!

Onneksi olen oppinut olemaan luottamatta kehenkään ja sitä kautta harkitsen aika tarkkaan asioita! Se vaan on niin, että jokainen hoitakoon omat asiansa tässä maailmassa ja oma selusta on yritettävä pitää puhtaana ettei tule puukkoa ja ongelmia! Silloin siihen elämään ei kovin montaa ystävää tai kaveria kuulu. Ne jotka kuuluu, on lunastaneet paikkansa teoin, eivät paskaa puhumalla! Ne on niitä, jotka ottaa puukosta mun puolesta ja toisin päin. Sen olen tässä nyt viime päivinä todennut ja sitä kautta "yksinäisyyskin" on muuttunut turvaksi!

Päivän mietelause: "Jatka matkaasi, en ole kiinnostunut seurastasi!"