...pystynkö olemaan (esittämään) vahvaa?
Ihmismieli (tai ainakin minun) on aika erikoinen. Sen olen taas viimeisen viikon aikana huomannut. Pelottaa. Ja pelottaa paljon - ottaa askel eteenpäin. En tiedä miksi, yleensä en pelkää mitään ja uskallan tehdä ratkaisuja, jotka muista ovat olleet silkkaa hulluutta ja riskinottoa. Ehkä se mua juuri pelottaakin, teenkö taas sellaisen siirron että ympärillä ihmiset vain pyörittelevät päätään ja silmiään?
Monessa mielessä tämä muutto ja aloittaminen ns "puhtaalta pöydältä" on järkevä ratkaisu. Pitkään pohdittu ja pohjustettu. Monet asiat vain puoltavat sitä. Mutta mä osaan kyllä sen pelin, jossa täytyy kumota vaikka painovoima ja löytää syyt miksi ja miten jokin asia voidaan kääntää ajatuksissa isoksi määräksi kumoavia negatiivisia voimia. Valitettavasti siinä pelissä järjellä ei ole enää mitään roolia, se pohjautuu pohjattomaan haluun nähdä asiat negatiivisina. Vaikka pakolla.
Nyt olen taas ollut monta päivää ajatuksissani ja pohtinut, että mitähän tässä tapahtuu? Rakennan erilaisia skenaarioita päässäni siitä, mikä voi mennä mieleen. Tai en oikeastaan "mikä voi mennä", vaan "mitkä kaikki 100% varmuudella mun tuurilla ja päällä menevät päin vittua". Helpot on lähtökohdat pakata tavaroita ja yrittää hakea positiivista fiilistä lähteä. Se fiilis kesti tasan hetken ja sen jälkeen tajusin, että ei mun todellakaan kannata tai ole oikeutta tuosta päätöksestä iloita!
Jotenkin tuo uusi paikkakunta vie multa turvan "olla" vahva! Täällä olen ollut yksin, täysin eristäytyneenä, turvassa. Suurimmat notkahdukset olen onnistunut salaamaan tällä menettelyllä ja esittämään vahvaa vaikeina hetkinä - kukaan ei ole ollut liian lähellä niitä huomatakseen. Nyt muuton jälkeen tuo turvallinen välimatka katoaa, ympärillä on lähellä läheisiä ja ystäviä. Mihin mä sit pakenen?!? Entä jos en jaksa esittää vaikeina hetkinä sitten vahvaa? Entä jos ratkeaisin juomaa? Entä jos (kun) masennus palaa, miten jaksan suoristaa selän, nostaa pään pystyyn ja kävellä nopeammin kuin jaksaisin? Kuinka peitän sen lasittuneen katseen silmissä tuolloin? Nyt noita ei ole muut nähneet, mutta entä tulevaisuudessa :( Vittu! Jotain pitäisi keksiä, jokin tapa "paeta" tai "esittää" sitten, kun mennään taas mustiin vesiin. Tietäisi vaan miten!
Pako kerrallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti