Päiväkirja: Hyppy tuntemattomaan

Elämäntaparemontti jatkuu - step 2

Kuten edellisestä postauksesta moni saattoi arvata, olen tehnyt päätöksiä. Isoja päätöksiä!

Jos asiaa nyt pohjustuksena jotenkin vetäisi taaksepäin, niin tämä päätös alkoi hautua jo yli vuosi sitten elokuussa 2013. Tällöin kuitenkin tilanne oli sellainen, että isojen ratkaisuiden tekeminen olisi ollut tosi vaikeaa/mahdotonta ja toisaalta en olisi itse ollut siihen vielä valmis (en tiedä miksi). Ajatus kuitenkin hautoi päässäni. Itseasiassa monelle puhuinkin jo joulunaikoihin, että olen asiaa pohdiskellut (usein tilanteessa, jossa he kysyivät - "miksi et muuttaisi tänne?")

Nyt pitkin kesää olen asiaa pohtinut enemmän ja enemmän. Haluan pois täältä. PK-seudulta. Tavalla tai toisella. Aloin jo heinäkuussa järjestellä asioita (kenenkään tietämättä) - suunnitella juttuja eli lähinnä nyt duunejen osalta katsoa mikä on tässä taloustilanteessa ja mun oman jaksamisen kannalta järkevää! Kysymyksiä oli pohdittavana helvetisti: Pystynkö järjestämään työt uudelleen? Missä aikataulussa? Miten tapaamiset täällä asuvan lapseni kanssa onnistuvat (suurin KIVI sydämelläni)? Uskallanko heittäytyä "tuntemattomaan"? Miten Rise suhtautuu? Kuinka terapioiden käy? Milloin olisi oikea hetki? Miten muuton hoitaisin ja mihin? Viihdynkö uudessa pienessä paikassa noin 15 vuoden pk-seudulla asumisen jälkeen? Jne jne jne.

Omassa päässä tuo oli aika loputon suo. Plussia ja miinuksia. Rohkeutta ja pelkoa. Aikamonta kilometriä noista lenkeistäni on lähtökohtaisesti purettu tätä asiaa. Kerätty voimia ja rohkeutta hypätä - tuntemattomaan.

Elokuussa tein sitten päätökseni. Kyllä, mä otan "hallitun" (?) riskin ja lähden. Laitan kamat kasaan ja muutan pois. Takaisin kotiseudulle! Itseasiassa tuo kirjoittamani "Pieni irtiotto arjesta" oli jo tiedustelumatka. Kävin kävelemässä uuden kotikaupunkini katuja, katsomassa elämänmenoa ja paikkoja. Koeajamassa ajatusta! Tunteikas reissu - monessa mielessä! Se kuitenkin vahvisti, että päätökseni on ehkä oikea. Sienimetsästä mua ei meinannut saada pois, kanttarelleja hartaasti puhdistaessani mietin, että voi siinä elämässä olla muutakin sisältöä kuin se mitä mun elämä nyt on. Paljon enemmän.

Alkuviikosta sitten kerroin asiasta läheisille. Nyt ei voi enää perääntyä :D Toisaalta, monta isoa ja pientä sattumaa tapahtui kahtena seuraavana päivänä.  Positiivisia kaikki (*tähän välihuomautuksena, että mun pessimistinen ajattelu oli jo varma, että kohta sitten räjähtää jokin ja pahasti*)! Monet palaset vaan loksahtelivat paikoilleen, kuin itsestään! Täydellisesti.

Helpottunut olo (josta migreenialtis pääni luonnollisesti palkitsi parin päivän migreenillä). Nyt on oikea hetki ja aika jättää taakse vanha elämä. Monessakin mielessä! Jättää taakse se vanha elämä ja muistot, jotka ovat mua riivanneet monta monta vuotta. Ei aloittaa alusta, vaan aloittaa puhtaalta pöydältä! Jättää taakse tähän asuntoon liittyvät negatiiviset muistot, jättää taakse vankila, ehdonalainen, tuomio ja vankilassa kohtaamani ihmiset (joihin täällä väkisinkin liikkuessa saattaa törmätä), jättää taakse se kaikki mikä on ollut mennyttä ja tapahtunutta. Asioita, jotka eivät muuksi muutu, mutta muistuttavat täällä jatkuvasti itsestään. Tavarat pakettiin ja kohti uutta alkua :)

Hyppy kerrallaan!