Päiväkirja: Painajaisia

Siirtymisriitti vai pelkoa?

Viimeiset yöt ovat menneet painajaisten parissa. Ei yhtä pahoja onneksi kuin viime keväänä, mutta riittävän pahoja värisyttämään vielä aamulla! En tiedä, että onko kyse jonkinlaisesta siirtymisriitistä - vanhojen asioiden taakse jättämisestä vai pelosta tulevaisuutta kohti - että samat asiat ovat vain odottamassa myös tulevaisuudessa nurkan takana?

Pakko kerätä itsensä ja jatkaa valittuun suuntaan. Nyt pitäisi lähteä liikenteeseen, uudelle kotipaikkakunnalle alkuviikosta selvittelemään työasioita. Tosiaan mulla on suunnitelma A, B ja C sekä niissä vaiheet 1, 2 ja 3 jne. Nyt lähden ja yritän lyödä lukkoon suunnitelman A vaiheen 1 :D Jos ei onnistu, sitten täytyy listalla katsoa seuraavaa kohtaa...

Hesarissa oli tänään mielenkiintoinen artikkeli, jossa Kim Väisänen kertoi: "Väisäsen salaisuus ovat kuulakärkikynällä kirjoitetut tehtävälistat, joilla on sellaisia tehtäviä kuin Joensuun-lentojen varaaminen ja bonusohjelman kehittäminen. Niiden yliviivaamisesta hän saa "suurta, siis suuurta" tyydytystä." http://www.hs.fi/raha/Miljon%C3%A4%C3%A4rit+kertovat+kuinka+rikastut/a1411738647194

Jotenkin huvitti tuo kohta artikkelissa. Olen prikulleen samanlainen tehtävälistoja laativa yliviivoittaja. Tällä hetkellä tosin tuntuu taas, että kahden yliviivatun tilalle tulee kolme uutta :D Mutta mä en osaisi elää ilman listoja. Pelottava ajatus! Muistan, että mulla on joskus ollut listalla jopa teksi "Käy nukkumaan!" ja "Syö!"...

Tuota yliviivausta tehdessäni tajusin, että en ole pitkään aikaan enää yliviivannut päiviä, jotka ovat olleet ilman viinaa. Jotenkin mua ei enää kiinnosta laskea noita. Kun mulle ei enää se jotenkin merkitse mitään. Merkitsikö alunperinkään eli kun se ei ole mulle mikään ylpeilynaihe tai saavutus - sattuneista syistä. Miksi olla ylpeä jostain, jossa vain korjaa omia hölmöilyjään?!? Tota miettiessäni tajusin, että AA:ssa moni muistaa 10 vuodenkin jälkeen (ja on kärryillä jopa päivistä) miten pitkään on ollut raittiina. Hieman absurdia mun päälle!

Blogissakaan en itseasiassa hirveästi ole viime aikoina viinasta kirjoittanut :o En nyt jaksanut miettiä syitä sen enemmän, nopeasti kelattuna johtunee siitä, että viina on ollut tausta-ajatuksina jo kotvan. Elämässä ollut muita asioita päällimmäisenä. ON/OFF. Viinaa on tehnyt mieli ajatustasolla välähdyksinä, heitän mustaa läppää asian ympärillä suojakeinona ja olen kateellinen välillä niille, jotka voivat juoda. Mulle tyypillisesti asia on lokeroitu mappiin Ö aivoissa ja suljettu tiukasti sinne. Tämä tapa on huono siinä mielessä, että eihän tuo asia ole käsitelty silloin kokonaan! Tuo mappi Ö on sellainen mun holvissa olevassa kassakaapissa olevat asiat, joihin en päästä ketään käsiksi. Tämä varmasti myös mun terapiassa iso ongelma - sinne ei ole asiaa edes terapeutilla. Vain mulla silloin, kun on haettava ultimaattinen vitutus ja pahaolo! Mun oma roskakori, josta voi kaivaa tarvittaessa huonon omantunnon ja pahanmielen <3

Yliviivaus kerrallaan!