Päiväkirja: Tuskastelua itsekurin kanssa

...ja hermot hakkaavat viimeisiään!

Se on taas reilu viikko mennyt sikamiehen pekonin grillauksessa ja edellisestä postauksesta. Jotenkin en ole näillä helteillä saanut blogia kirjoitettua - liian kuumaa - niin asunnossa kuin Emminkin kanssa. Tosiaan tuli tuossa ero 3 vuoden suhteesta Emman kanssa tänä kesänä. Tilalle löytyi Emmi ja uusi rakkaus kukoistaa - ja joo ei tähän liittynyt sen suurempaa dramatiikkaa tai kolmiodraamaa, vaihdoin vain yksinkertaisesti nuorempaan. 3 vuoden välein on vain hyvä tehdä kumppanille kasvojenkohotus... se on tämä keski-iän kriisi ilmeisesti :D Tosin säästin mä Emmasta vielä parhaat palat itselleni ajatuksella friends-with-benefits ja Emmistä tuli sitten uusi nainen taloon. Emma oli siis vanha työkoneeni ja Emmi uusi päivitetympi versio. Rakkaasta tietokoneestani siis puhun <3

Itsekurin kanssa olen tosiaan tässä "vähän" menettänyt hermojani. En tajua miten mä olen menettänyt itsekuria näin paljon. Monessakin asiassa. Joskus historiassa pystyin itsekurilla ajamaan itseni aivan äärirajoille ja sen yli burnoutiin ja sairaalaan osastolle sisään muutamaksi kuukaudeksi. Nyt jos pitäisi tehdä sama temppu - eipä muuten varmaan enää onnistuisi :(

Lähinnä siis itsekurin osalta nyt neljän asian kanssa: painonpudotus, liikunta, syöminen ja tupakka. Järjetöntä vitkastelua ja jojoilua jokaisessa noissa! Saatana! Röökin kanssa menee tällä hetkellä "3-3 ohjelmalla" eli kolme päivää olen polttamatta, sitten sorrun kolmeksi päiväksi polttamaan, kunnes vitutus asiasta taas katossa ja menen lakkoon (kolmeksi päiväksi). Järjetöntä, että kolme päivää olen aina niksatuskissa ja homma alkaisi jo helpottamaan hiljalleen niin sitten taas sorrun. Ei kestä itsekuri!

Sitten tuo toinen nippu itsekurin pettämisestä: painonpudotus (liikunta ja syöminen). Aloitin siis edellisen katkon jälkeen painonpudottamisen. Siitä on nyt reilu 2 kk ja tavoitteena oli, että heinäkuun loppuun mennessä painoa on tippunut 15 kg. Eipä muuten näytä toteutuvan :( Ja siitäkös mun hermot tykkää hyvää (jopa siinä määrin, että pari kertaa olen jo harkinnut heittäväni kaiken ihan lekkeriksi). Joskus aikoinaan, kun oli vielä itsekuria, olisin tuon 15 kg pystynyt pudottamaan varmaan reilussa kuukaudessa (max 6 vkoa 2,5 kg viikkovauhdilla). Olisi varmaan vaatinut sen 2 h kovaa liikuntaa päivässä ja hemmetin tiukan ruokavalion, mutta olisin sen pystynyt tekemään ja kupoli olisi kestänyt. Mutta nyt...

...reilu 2 kk ja painoa lähtenyt 11 kg. Ruokavalion olen pitänyt erittäin tiukkana, mutta siitäkin olen lipsunut. Ei minkään herkuttelun suhteen, vaan määrät ovat lipsuneet. Mennyt sellaisella viikko-viikko ohjelmalla. Ensimmäinen viikko aina niin, että 6 palaa pelkkää näkkileipää sillillä sekä juustolla päivässä ja yksi vapaan syömisen päivä. Toinen viikko sitten mennyt paljon kasviksia ja hieman lihaa sekä yksi vapaan syömisen päivä. Jotenkin vaan on nuo määrät olleet absoluuttisen tarkasti vaikeita pitää tavoitteessa ja sitten välipäivinä en ole osannut oikein syödä riittävästi ja terveellisesti. Siinäpä se varmaan on - kroppa ketoosissa?!?

Liikunnan kanssa on myös ollut ongelmia. Ei vaan pää ja itsekuri riitä edes 6x1 h kovaan juoksutreeniin viikossa (suositushan olisi aamulenkki 1h ja iltalenkki 1h). Ei ainakaan näillä helteillä. Viime viikolla sain juostua vain kaksi tunnin kovaa lenkkiä. Kaksi! Tuskastuttavaa edes ajatella viime viikkoa - ja pahenee vaan joka kerta kun hyppää vaa'alle: sama -11 kg on roikkunut siellä jo yli viikon! Vituttaa, kun ei se vaatisi enää paljon - 2x1 h kova juoksulenkki päivässä parin viikon ajan sekä ruokavaliosta kiinni pitämällä. Nuo viimeiset 4 kg kyllä lähtisivät, mutta... nähtäväksi jää :(

Gramma kerrallaan.