Päiväkirja: "Juokse sinä humma"...

..."kun tuo taivas on niin tumma!"

"Miksi maratooneja järjestetään? Saadaan hullut numeroitua." Sateinen viikko siis töissä ja juoksulenkeillä takana!

Kyllä on muutamalla lenkillä koetellut ajatus "onko tässä mitään prkl järkeä?". Kilometrejä on siis kevyesti tullut kaatosateessa(kin) taas rullattua. Mä olen niin saatanan tyhmä ja hullu, että a) uhoan ääneen tekeväni jotain ja b) sitten en pysty mun aivoiksi sanotulla rusinalla enää perääntymään! Menin siis alkuvuodesta uhoamaan, että kävelen/hölkkään/juoksen/konttaan tänä syksynä läpi maratonin... case closed - no turning back!

Viime sunnuntaina kokeilin kävely-/hölkkälenkin puolikkaasta maratonista eli 21,0975 kilometrin matkasta - suhteellisen helposti meni, kun en pitänyt kiirettä vaan menin sellaisella "hyväolo kokoajan" -fiiliksellä aikaan 2:25:17 tuon läpi! Ihan hyvä aika mulle, kun ottaa huomioon lähtökohdat 3 kuukautta sitten, rankan tupakoinnin sekä matkallakin poltetut kaksi röökiä :D Tavoitteena on siis lokakuussa vetää läpi rauhallisesti täyspitkä maraton alle 5 tunnin... saa nähdä!

Lääkäriin tilasin ajan tällä viikolla ja haen lääkkeet tupakoinnin lopettamiseen. Nyt vuoden verran yrittänyt päästä irti röökistä omin avuin laastareilla, niksatableteilla jne hyvin(huonoin) tuloksin. Ei ota onnistuakseen vaan! Painokin on jämähtänyt paikoilleen eli -12 kg lukenut mittarissa jo pitkään ja viimeiset kilot ei treenaamallakaan meinaa lähteä. Ihan tyytyväinen olen toki tuohon jo, mutta se 3-4 kg pitäisi vielä saada pois niin paino olisi normaalin rajoissa ja sitä kautta lenkkeilykin olisi helpompaa (mm. polvet ovat olleet/ovat aika kovilla painon takia). Peruskunnon olen saanut lenkkeilemällä kohtuulliseksi, joten helpoiten (?) lisää tehoa ja kestävyyttä varmaan tulee ihan pudottamalla tuon painon tavoitteeseen ja lopettamalla tupakoinnin!

Selincroa en ole tarvinnut tällä viikolla ja ei ole ollut haluja testata vielä uudelleen. Viime lauantai oli kuitenkin aika helppo päivä eli ei tehnyt mieli viinaa kokeilun jälkeen! Hyvä niin ja ensimmäinen kokeilu oli siis onnistunut :) Tällä hetkellä kyllä parhaimmat endorfiinipöllyt tulee sellaisesta yli 10 km juoksulenkistä. Onhan siihen mennyt aikaa jo monta kuukautta, että olen alkanut saada sen verran tuosta irti, että endorfiinikoukku on syntynyt! Tämä taas osoittaa tietenkin myös sen, että mulla riippuvuuksia kyllä syntyy nopeasti jos jostain asiasta saa kiksejä :(

Kaikenkaikkiaan olo on kuitenkin tosi hyvä! Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Monet pienet asiasta alkaa ehkä hitaasti muodostaa sellaista vähän tukevampaa pohjaa tähän taisteluun. Viimeisimpänä tuo Selincro, joka lupaili jo aika hyvää. Ehkä siinä kuitenkin henkisesti se suurin juttu joka helpottanut - joku harmaansävy (?) on olemassa kuitenkin täydellisen on/off suhtautumisen lisäksi. Helpompi hengittää! Katsotaan nyt rauhassa.

Kilometri kerrallaan!