Nainen sössii liikenteessä ja dokatessa

Sarkastisen raitista ja krapulatonta lauantaipäivää

Kesällä sompaillessa tulee selväksi, että mies on maanteiden ja dokaamisen kuningas. Naisten käsitykset liikenne- ja ryyppäämiskäyttäytymisen perusteista ovat keskimäärin hataria. Tässä kymmenen huomiota molemmista väitteiden tueksi. Toinen Hesarin aamun pääkirjoituksesta ja toinen omista huomioistani.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Nainen+s%C3%B6ssii+liikenteess%C3%A4/a1403855385447

1. Juomaväli. Nainen pitää juomien väliä niin isona, että kova humala ei pääse yllättämään. Oikea juomaväli on sellainen, jossa edellisen paukun (gini, olut, vodka tms.) pystyy vielä maistamaan suussaan.
2. Määrät. Nainen kuvittelee muutaman tarkoittavan kolmea annosta. Oikeasti muutama tarkoittaa jotain 6-24 annoksen väliltä.
3. Näyttäminen. Nainen juo aivan liian hitaasti ja liian tasaisesti. Oikea juomatapa on nopea kuin kolibrin siivenisku. Juomatta jättäminen ei ole miehekäs ratkaisu.
4. Dokaaminen 1. Nainen juo rauhallisesti. Oikeasti kyseessä on kiihdytyskilpailu, jossa seuraavaan paukkuun ensimmäisenä päässyt on voittaja.
5. Dokaaminen 2. Nainen tulkitsee kovan humalan tarkoittavan juomisen lopettamiseen valmistautumista. Kovassa humalassa kuuluu kuitenkin jatkaa juomista. Itse asiassa vasta sammuminen on varsinainen lopettaminen.
6. Selviäminen. Juodessaan nainen siirtyy erheellisesti vesilinjalle vähän ennen puoltayötä. Oikea siirtyminen vesilinjalle tehdään, kun mitään muuta ei ole enää tarjolla ja rahat on loppu.
7. Käyttäytyminen. Nainen sopeuttaa juomisensa omaan tilanteenseensa ja seuraavan päivän suunnitelmiin. Oikeasti juominen kuuluu tehdä kolmen koon periaatteella: Känni päälle – Kotiin ehtii ylihuomennakin – Krapula lähtee sillä millä se on tullutkin.
8. Suunnitelmat. Nainen pitää kiinni suunnittelemastaan annosmäärästä. Kun juo kaiken saatavilla olevan nopeasti ja heti, ehtii hakemaan vielä lisää ennen kauppojen sulkeutumista tai pilkkua.
9. Turvallisuus. Nainen käyttää juotuaan taksia turvallisuuden takia. Taksia tulee käyttää vain, jos on vaarana jäädä ratsiaan, eli kylätiellä ja moottoritiellä voi huoletta ajaa kännissä.
10. Itsetunto. Nainen luulee olevansa keskimääräistä huonompi dokaaja. Todellisuudessa alkoholisyihin kuoli miehiä 1450 kpl vuonna 2011. Naisia alkoholisyyt vievät alle kolmasosan miesten määrästä (440 kpl).

Päiväkirja: "Impotence is a known side effect of Antabuse"

...ja vittuilevat nettikeskustelut!

Viikko mennyt samalla kaavalla. Yöt valvon futiksen parissa ja unilääke huiviin aamuyöstä. Viinaa on tehnyt mieli, mutta jollain ihmeen ilveellä olen onnistunut olemaan sortumatta. AA:ssa en ole käynyt, koska jalkapallo. Terapiat vituttaa, koska olen kuulemma "tyyppiesimerkki välttelykäyttäytymisestä" ja muutenkin koko terapia!

Vaaka yllätti positiivisesti ja sain jonkun hetkellisen motivaation käydä lenkillä (en tosin hyödyntänyt sitä). 9 kiloa on nyt lähtenyt katkon jälkeen painoa, vaikka pariin viikkoon en lenkillä tms ole käynyt. Toisaalta tuo unirytmi sellainen, että ei tule syötyä oikeastaan mitään (ei ole nälkä). Onhan tuossa toki vielä noin 6 kiloa mikä pitäisi ottaa pois (omaan tavoitepainoon). Vittu mä kuulostan taas ihan naiselta, sorry se aika kuukaudesta! Zip suukiinni ja vaihdetaan miehekkäisiin aiheisiin :D

Silmiini osui Hesarin artikkeli otsikolla: "Näillä lääkkeillä voi olla vaikutusta seksielämään". Listalla mainitaan myös Antabus erektiohäiriöissä. Oli taas sellainen artikkeli, joka tässä tilanteessa tuntui noin kirjaimellisesti "iskulta vyön alle". Googlettelin kauhuissani ja todentotta, löytyi useita artikkeleja (ulkomailta), jossa viitattiin jopa impotenssiin: "Impotence is a known side effect of Antabuse". Taas kerran vaiettu asia - toki jos miehille kerrottaisiin että Antabus voi aiheuttaa impotenssia... yksikään mies ei varmasti ikimaailmassa ottaisi lääkettä käyttöön!! Itse en kyllä uskalla enää jatkaa Antabuksen käyttöä. En todellakaan ota sitä riskiä - vaikka riski olisikin pieni niin silti.

Terapiassa kävin taas. Voisin avautua pitkän pätkän, mutta en edes viitsi. Todettakoon lyhyesti: Älkää nyt vittu kysykö MIEHELTÄ, että "...mitä tunteita se sussa herättää?". Ei jumalauta!!!

Tosiaan joo, oon löytänyt uuden harrastuksen ja tavan piristää arkea. Siis "piristää" mun tavalla: nettikeskustelut :) En voi muuta sanoa kuin, että kyllä saa helposti ja oikeasti ultimaattisen vitutuksen päälle kun noita lukee. Esimerkiksi alkoholismiin liittyen! Oon jääny ihan oikeesti koukkuun, siis koukkuun noiden lukemiseen! Ei tästäkään sen enempää, suosittelen jos ei historiaa kaivamalla pääse vauhtiin!

Nettikeskustelu kerrallaan!

Päiväkirja: Juhannus lusittu!

Selvisin tästä hengissä ja vielä selvinpäin...

Tuntui suurinpiirtein samalta kuin tutkintavankeuden ensimmäiset päivät paljusellissä ilman ikkunaa. Mutta nyt se on lusittu, enää tarvitsee vain noin viikon verran vältellä ihmiskontakteja - ettei tarvitse kertoilla "Juhannusmuistoja" :D

Saunassa uskalsin käydä, mutta esimerkiksi mitään grillattavaa en uskaltanut ostaa... näkkileipää sillillä oli mun kolmen päivän ruokavalio ja tietysti kahvia! Monia asioita joutuu tässä tilanteessa miettimään mielihalujen ja mielleyhtymien kautta (ts viinanhimon minimoimiseksi) eli uskaltaako saunaan Juhannuksena tai pystyykö grillaamaan ilman juomista. Jännä on tämä riippuvuus viinaan ja miten voimakkaasti tietyt asiat assosioi omassa päässä suoraan alkoholiin ja juomiseen! Varmaan vähän sama reaktio kuin eräällä kaverillani, joka kertoi siitä miten hänen on pakko välttää tiettyä reittiä autolla, koska sen varrelle osuu paikka johon hänen ystävänsä menehtyi kolarissa.

Terapiassa kävin viime keskiviikkona. Päädyin lopulta kaiken oksentamisen sijaan puhumaan ihan niitä näitä pitääkseni itseni kasassa. Ihan hyvä niin, tosin terapeutti "haisti" jaarittelun ja ryhtyi aggressiivisesti kaivelemaan historiaa. Paha virhe mun kanssa, kun sieltä en todellakaan avaudu ensimmäisillä tapaamisilla mitään... saa nyt nähdä mitä tuosta kehkeytyy. Yritti saada seuraavan ajan jo huomiselle maanantaille, mutta onnistuin siirtämään sitä verukkeilla eteenpäin torstaille. En nyt halunnut tälle viikonlopulle enempää stressiä siitä, että olisin joutunut vielä miettimään strategiaa seuraavaan tapaamiseen!

Tässä aloittelin kirjoittelemaan tuota lupaamaani pitkää "novellia". Yritän saada sen 2-3 lukua valmiiksi ensin ja sitten julkaisen ensimmäisen luvun - silloin ei arkikiireet välttämättä estä kerran viikossa yhden uuden luvun julkaisua ja saan viikoittain jotain sekoilua luettavaksi. Katsotaan syntyykö näppikselta tekstiä ja jos syntyy niin onko julkaisukelpoista :D

Luku kerrallaan!

Pohdiskeluja aiheesta...

...ja aiheen vierestä

Viime yö meni samalla kaavalla kuin edellinen... futista ja valvoin sen jälkeen noin viiteen asti pohtien kaikenlaista. Sitten unilääkkeet naamaan ja heräsin tuossa hieman ennen kello 14.00. Vähän jäi lyhyeksi tuo uni - toivoin, että olisin lääkkeillä pystynyt vetämään tuonne klo 17-18 asti ja siirtymään sitten suoraan illan pelien pariin! Ajattelin kirjoitella muutamia pohdiskelujani näin Juhannuksen kunniaksi.

1. Juodaan viinaa, tullaan viisaammaksi näin

Aloitetaan nyt ihan perinteisesti yhtälöstä Juhannus ja viina. Vähän jatkoa eiliseen postaukseen. Moni varmaan ajattelee, että alkoholistina pääni vain linkittää Juhannuksen, hauskan pidon ja viinan erittäin vahvasti toisiinsa, että näen asiat vain sitä kautta. Okei... päätin huvikseni tehdä testin ja avasin iltapäivälehdet sekä katsoin millaisia artikkeleita sieltä löytyy näin Juhannuksena - tässä muutama poiminta noin 5 minuutin etsimisellä (en kommentoi tämän enempää - jokainen voi rivien välistä lukea pointtini):

• "Mitää en oo ottanut" - Testaa, kuinka humalassa olet
• Kaikki mitä luulit tietäväsi krapulasta saattaakin olla puppua
• Juhannus saapui viidakkoon - eläimet kännissä
• Voit näyttää hyvältä krapulassakin
• Kaljat kylmiksi mökillä ilman jääkaappia – IS testasi 4 kikkaa
• Kännijengin sketsihahmot - nämä löydät 12 jokaisesta bileporukasta!
• Kylmä keli aiheuttaa viinanhimoa
• Näin paljon juhannuksena kuluu viinaa ja makkaraa

2. Raitis Joulupukki ja Raitis mies/nainen

Tästä aiheesta kävin keskustelua toissa iltana. Lähtöasetelma oli siis se, että "Jos raittiutta ei Suomessa arvosteta niin minkä takia sitten monet ilmoitukset alkavat sanalla Raitis?". Pari esimerkkiä: "Raitis Joulupukki kiertää pk-seudulla...", "Raitis mies etsii seuraa..." tai "Raitis nainen etsii seuraa..."

Hyvä kysymys! Vai mitä? Pohdiskelu ja keskustelu johti seuraavaan ajatukseen:

1. Joulu on ehkä ainoa pyhistä, jossa yleinen mielipide ja ehkä myös lehdistön/median rummuttama kuva on - mieti alkoholin käyttöä: "Anna lapselle Raitis Joulu" -tyyppisin otsikoin. Tämä on ehkä hiljalleen saatu ainakin osan porukan ajatusmaailmaan ja hyvä niin. Siksi niin moni joulupukki on ainakin ilmoituksessa "raitis" (yhden illan). Kertooko se siitä, että raittiutta arvostettaisiin - mielestäni ei suoraan!
2. Entä ne deitti-ilmoitukset sitten? "Raitis mies etsii naista" - tämän nyt voin jo ihan omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että miehenä tuo korulause ei todellakaan kerro raittiuden arvostuksesta miehenä :D Deitti-ilmoitukset ovat miehelle kalastamista eli pyritään optimaaliseen tulokseen mahdollisimman pienellä vaivalla... etsitään lähtökohtaisesti lyhytaikaista suhdetta (lue seksiä) ja joskus jos oikein helmi sattuu kohdalle se voi johtaa pidempäänkin suhteeseen. Miehet ovat tajunneet, että naisiin tuo sana "Raitis" uppoaa kuin Rapalan-vaappu... ja kun tavoitteena on saada nopeasti jotain lakanoiden väliin, niin silloinhan siinä voi sen irtosuhteen hetken olla "raittiina" (jos on ihan pakko). Sorry vaan naiset, jos kuvittelitte jotain muuta... Nykäsen sanoin "No pilluhan se on aina mielessä mutta hypätään nyt ensin!"...
3. Entäs sitten naisten ilmoitus: "Raitis nainen etsii seuraa"? Hmmm... tähän on pakko ehkä sanoa, että kyllä - naiset arvostavat enemmän raittiutta kuin miehet. Jo edellisessä kohdassa kirjoittamani mukaan. Aidosti raittiilla miehellä voi olla ihan hyvät saumat naisten suhteen... mutta todellisuudessa yksikään nainen ei noin lähtökohtaisesti ole kovin herkästi valmis hyväksymään alkoholistia suhteeseen (ei edes "raitistunutta alkoholistia"). Ja pidemmän päälle, useimmat haluavat kyllä nauttia elämästä miehen kanssa, joka pystyy kilistelemään skumppalasia ja ottamaan ruualla lasin viiniä. Täysin raitis mies alkaa varmaankin pidemmän päälle ottamaan naisiakin päähän? En miehenä osaa sanoa! Mitä tuo naisen "Raitis nainen etsii seuraa" sitten tarkoittaa? Se on vain kaunisteltu muoto siitä, että naisen ei tarvitse jo deitti-ilmoituksessa alkaa nalkuttamaan... suora käännös on: "Tähän huusholliin ei tule yhtään kaljaa iltaisin tissuttelevaa miestä". Se ei siis suoraan kerro että nainen arvostaisi raittiutta, vaan kertoo lähinnä että juopot/alkoholistit älkööt vaivautuko...

3. Miksi tupakoinnin lopettaminen ei onnistu? Tutkijat löysivät mahdollisen syyn.

Törmäsin tällaiseen "huuhaa"-tutkimukseen (otos niin pieni), mutta missä saataa olla pieni totuuden jyvä. Ainakin jos pohdin omaa elämääni: Miksi tupakoinnin lopettaminen ei onnistu? Tutkijat löysivät mahdollisen syyn.

Tutkimuksen mukaan "Heikoimmin palkkioon reagoivat jatkoivat todennäköisimmin polttamista myös silloin, kun heille tarjottiin rahaa lopettamisesta." Pohdiskelin tätä väittämää viime yönä Honduras-Ecuador pelin jälkeen eli miten aivoni reagoivat palkitsemiseen. Olen tätäkin aihetta sivunnut blogissani jo aikaisemmin, että en oikein saa palkintoa mistään mitä teen. Krapulaton aamu ei ole mulle palkinto, jonkin työjutun loppuun saaminen ei ole mulle onnistuminen, tupakoimattomuuden tuovat terveyshyödyt eivät ole mulle tärkeitä tai ihan vain että saatan hermostua siitä jos joku sanoo "olen ylpeä susta, kun yrität olla raittiina".

Kävin miettimään sitä, että reagoivatko mun aivot palkkioon heikommin kuin muilla? Vai enkö vain osaa ottaa vastaan palkkiota tai kiitosta? Tai onko kyse tuosta mun epäsuorasta itsetuhoisuudesta, että en vain yksinkertaisesti välitä? En päässyt mihinkään selkeään lopputulokseen - ehkä mulla nuo kaikki vaikuttavat.

Löysin kuitenkin asiaa laajemmin miettineenä joitain asioita historiastani. Esimerkiksi jo täysin unholaan päätynyt tapaus AMK:sta. Valmistuin, olisiko ollut vuonna 2002, ammattikorkeakoulusta. Tästä kuviosta jotenkin nousi pari asiaa mieleen. Opinnäytetyön palautin tuolloin arvosanalla 5 ja se oli tehty silloiselle työnantajalleni. Vaikka sain tuosta opinnäytetyöstä parhaan arvosanan ja työnantaja oli sen hyväksynyt - mun oli kirjoitettava koko opinnäytetyö vielä kertaalleen uudelleen ennen kuin suostuin jättämään sen osaltani rauhaan ja heittämään syrjään (en sen jälkeen ole sitä avannut tai tarvinnut)... WTF? Nyt tarkasteltuna siinä ei ollut mitään järkeä, mutta niin vain toimin - ei auttanut vaikka palkintojärjestelmälle oli syötetty 5 arvosana ja työnantaja oli ollut lopputulokseen erittäin tyytyväinen.

Toinen asia nousi mieleen tuossa toissa viikonloppuna samaan aiheeseen liittyen. Kun valmistuin ammattikorkeakoulusta neljän vuoden opiskelun jälkeen (tosin tästä kaksi vuotta olin jo täyspäiväisesti työelämässä ja opiskelin illat sekä viikonloput) - en viitsinyt edes hakea todistusta koululta vaan pyysin postittamaan sen, saati että olisin pitänyt valmistumisjuhlia. Edes neljän vuoden työn päättyminen ei "herättänyt" mun palkkiojärjestelmää...

...aika helvetillisen iso ristiriita sen suhteen, että mun aivojen palkkiojärjestelmä sitten kyllä reagoi sekunnin murto-osassa viinaan? Niin kovin, että olen tässä tilanteessa. Luulisi, että samalla logiikalla se menisi sitten viinan kanssa niin, että siitä ei saisi mitää palkintoa?!?

Nyt valmistumaan illan penkkiurheilun maratoniin!

Päiväkirja: Vaihdetaan elämä...

...mikä elämä?

Hyvää Juhannusta vaan - pitäkää vitun hauskaa ja sepalus kiinni ainakin veneessä! Omani menee nyt aika matalapaineessa kotona. Siitä tämä Juhannus on tietysti hyvä, että kaupunki on hiljentynyt jengin painaessa innoissaan ja onnellisena ryyppäämään mökeille ystävien kanssa, joten ihan jokaiselta parvekkeelta ja asunnosta ei kuulu hauskanpitoa! Taitaa olla mun lisäksi ainoa kaupungissa tuo lintu, joka pitää sadetta tuossa viereissä pihlajassa.

Tämä mun elämä on kyllä niin säälittävää, että ei mitään järkeä! Valvoin MM-kisojen tahdissa viime yön ja sitten aamulla otin Ketipinorin ja nukuin tämän aaton kokonaan. Tavoitteena oli, että se helpottaisi päivän "läpivientiä", kun taju kankaalla koko päivän. Suunnitelma toimikin aika hyvin, nukahdin viime yönä ilman lääkkeitä noin klo 5.00 pintaan ja sitten heräsin horroksesta tuossa kympin aikoihin. Hetki hereillä ja Ketipinor naamaan... jaksoi kantaa unta just tuohon Italia-Costa Rica pelin alkuun asti. Hyvä niin, päivä meni nopeasti nukkuessa ja nyt kisojen seurantaa seuraavat 8 tuntia... mut on tämä mun elämä niin perseestä - istun yksin kotona, katson futista, selvinpäin, Juhannuksena. Jep jep!!

Kyllä niin mielelläni vaihtaisin tämän elämän (minkä elämän?) ihan mihin vain. Vaikka pitkään vankilatuomioon! Sielläkin oli enemmän elämää. AA:ssa monet on sanonut, että koko oma identiteetti pitää rakentaa uudelleen. Just joo! Se on totta, että identiteetti ja itsetunto on todellakin mennyt tässä tilanteessa ilman viinaa. Mutta ei mulla kyllä todellakaan ole mitään halua edes rakentaa mitään uutta identiteettiä tai itsetuntoa tällaisen elämän ympärille. Eikä toisaalta ole mitään järkeäkään, se olisi identiteetti joka rakentuisi sen varaan, että siinä ei olisi mitään sisältöä. Nöyrtyminen on se toinen asia, josta jokaisessa AA-palaverissa puhutaan. Alkoholistin tulee nöyrtyä viinan edessä. Ei kai se auta kuin nöyrtyä siihen ajatukseen, että tällaista se tulee olemaan mun elämä lopun elämää, jos ilman viinaa haluan yrittää olla. Surullista, mutta totta :(

Matsi kerrallaan!

Ps. Oma lempijoukkueeni on historiasta johtuen Saksa (kyllä, elän tässäkin asiassa historian kautta). Hyvänä kakkosena tulee Italia. Varmaan johtuen ihan siitä, että armon vuonna 1990 - Italian MM-kisojen aikaan - olimme lapsuudessa asuntovaunulla kiertämässä jälleen kerran Eurooppaa ja vietimme muun muassa pitkät pätkät juuri Saksassa ja Italiassa kisojen aikaan. Kaduilta tarttui ilmeisesti jokin virus kyseisten maiden fanien kautta. Muistan edelleenkin, kuinka broidin kanssa kuljimme varmaan koko kesäreissun Saksan fanipaidoissa läpi Euroopan!

Päiväkirja: Ajatukset fifty-sixty

Teet niin tai näin... tässä tilanteessa elämän lopputulos on negatiivinen

"Enemmän tai vähemmän, osapuilleen, joltensakin. Englannin 50-60. Alunperin mäkihyppääjä Matti Nykäsen lanseeraama termi, joka ilmaisee epävarmuutta tai epätietoisuutta." Lähde: Urbaani Sanakirja

Siinä aika tiivistetysti ajatukset viimeiseltä 4 päivältä. Tajusin olevani fifty-sixty tilanteessa ja painoin paniikkinappulaa! Tästä aiheesta olen kyllä kirjoittanut jo useissa postauksissa, mutta nyt jotenkin perjantain jälkeen ajauduin täysin umpikujaan. Onneksi on terapia huomenna ja pääsen oksentamaan sinne kaiken ulos! En tosin tiedä siitä, auttaako se mitään :( Oksennan vaan ajatukset pihalle, mutta saa terapeutti olla kyllä melkoinen taikuri, jos saa mun ajatuksia millään tavalla enää muutettua tai fiiliksiä helpotettu - tai siis rehellisesti voin jo sanoa että EI se saa, koska ei kukaan ulkopuolinen ymmärrä mua sekä tätä taistelua mun pääni kanssa. Haavoja ja historiaa. Siksi en ole oikein valmis myöskään hyväksymään muita näkemyksiä (tai edes kuuntelemaan), koska ne ovat ulkopuolisen ihmisen "haavekuvia ja säälilohdutuksia", joilla ei ole mitään kosketuspintaa mun elämään! Käyn oksentamassa terapeutin syliin ja lähden...

Lauantaina siis heräsin klo 14.00 täydelliseen paniikkiin. Baarista olin tullut kotiin pilkun jälkeen joskus klo 05.00 yhdessä aamun lehden kanssa. Selvinpäin, mutta nikotiinin yliannostuksella.

Pariin päivään en edes kunnolla ymmärtänyt mikä mua ahdistaa ja aiheutti paniikin. Pyöritin ja pyöritin asiaa päässäni yksin... itselleni tyypillisesti sulkeuduin ja katkaisin yhteydenpidon lähes tyystin kaikkiin ihmisiin. Laskin tapahtuneita asioita yhteen ja asettelin palikoita sitä kautta kohdilleen. Tajusin, että mun elämä on ohi!

Jos juon, mulla on jonkinlainen lyhyt, mutta ehkä vähän "mun näköinen" elämä.

Jos en juo, mulla jonkinlainen pidempi, mutta epätyydyttävä elämä. 

Fifty-Sixty. Umpikuja!

Perjantaina konkretisoitui niin täydellisesti se kaikki, mistä joudun luopumaan raittiina - Identiteetistäni ja Elämästäni: en voi rentoutua enää ikinä millään (esimerkiksi paukulla työviikon päätteeksi), viimeisistä kaverisuhteista (esim. urheilun seuraaminen jossain sporttibaarissa tai kisakatsomossa porukalla tai terassilla pyörähtäminen ja kavereiden näkeminen), arjen pienistä piristävistä asioista (esim. ulkona ravintolassa syöminen tai saunaolut), hauskan pidosta (esim. juhlat, illanistujaiset, baari-illat... juhannus, vappu, uusivuosi jne) - en käytännössä voi tehdä enää mitään tai lähteä mihinkään näiden asunnon seinien ulkopuolella. Ei risteilyjä, ei ulkomaanmatkoja tai matkoja ylipäätään. Lista on loputon...

Olin toivonut (vaikka en uskonut siihen alunperinkään), että mun olisi mahdollista säilyttää jotain. Perjantaina kävin ravintolassa syömässä - tarjoilija katsoi mua kuin jotain saatanan luuseria, varmistaen kahdesti kysymällä, että otanko tosiaan juomaksi vain vettä? Kävin illalla kuokkimassa selvinpäin juhlissa - yritin vain olla mahdollisimman taustalla, että en joudu selittämään mitään tai aiheuta mukana olleille kavereille häpeää. Baarissa katsoin vain sivusta muiden hauskanpitoa ja vilkuilin ympärilleni, että en vahingossakaan törmää tuttuihin. Voin rehellisesti sanoa, että osa porukasta oli kyllä todella naamoissa selvinpäin katsottuna, mutta mitä sitten? Se on elämää. En pystynyt edes nauramaan muiden toilailuille ympärilläni, niin ulkopuolinen olo mulla oli. Ei musta täysin selvinpäin saa ikinä sosiaalista tapausta mihinkään juhliin. Päinvastoin! Muutun näkymättömäksi, riippakiveksi niille, jotka joutuvat mua mukanaan raahaamaan niihin. On mun vastuulla, että en aiheuta muille tuota vaikeaa ja ristiriitaista tilannetta. Ei kenenkään tarvitse "pitää mua mukana vain siksi, että se on soveliasta, mutta aidosti kuormittavaa!". Silloin ei jää vaihtoehtoja - mun on jäätävä omaehtoisesti pois. En voi vierittää taakkaa muille. Olin toivonut, että asia ei olisi näin, mutta perjantai osoitti mulle sen olevan juurikin niin!

Viikonlopun aikana kaikki vain jotenkin konkretisoitui. Pienet toiveet muuttuivat utopiaksi. Kumpikaan vaihtoehto ei vie mihinkään. Mitä jää jäljelle? Vaihtoehtoja kun ei ole kuin nuo kaksi! Muilla samassa tilanteessa olevilla (toivon ainakin) voi olla jokin välimuoto, mutta tiedän itseni - tunnen paremmin kuin kukaan muu - että mulla ja mun luonteella sekä historialla ei ole. Edes aika ei sitä korjaa ja vaikka nyt päättäisin olla tässä tilanteessa täysin eristyksissä ja luopuen noista asioita vuosiksi ja vuosiksi - odottaen ihmettä - antaen ajan korjata - mitä sen jälkeen olisi jäljellä? Yksinäisyys, kaikki ympäriltäni olisi kuihtunut pois! Olisin häkkilintu, joka ikkunalaudalla katsoo muiden elämää ja yrittää elää omaansa muiden vapaudessa liikkuvien kautta. Elämä valuisi ohi.

Elämä kerrallaan.

Ps. Korkki kuitenkin yhä kiinni...

Pohdiskeluja...

...vapaus ja ristiriidat elämässä

Viimeiset viikot on olleet aika työläitä henkisesti, vaikkakin mieliala on ollut hyvä. Työläitä siksi, että pitkästä aikaa olen välillä pysähtynyt ja miettinyt asioita, elämää ja itseäni. Mulle on usein kohoteltu kulmia, kun olen kertonut että vankila aika oli eräällä tavalla mun elämäni parasta aikaa - oikeasti! Tämä ei ole mikään "Aika kultaa muistot" -juttu, vaan tajusin sen jo vankilassa.

Muistan edelleen sen hetken aivan kirkkaasti - se oli yksi kesäyö Riksussa. Ei velvoitteita, ei aikatauluja, ei kiirettä ja ei mitään. Makasin pimeässä sellissä keskellä yötä, ikkuna oli kaltereiden takana auki ja sieltä tuli kesäisen yön tuoksuja sisään. Täysin hiljaista. Telkkarista katselin läpi yön Jukolan viestiä sängyllä ja join kaakaota sekä poltin tupakkaa... se hetki oli jotenkin sellainen niin "kaikesta irrallaan". Täydellinen siinä mielessä! Ei tarvinnut miettiä kelloa ja seuraavan päivän velvollisuuksia. Ei ollut mitään kiirettä mihinkään. Ei mitään stressiä mistään. Ei velvollisuuksia tai ylipäätään mitään mistä olisi pitänyt välittää! Olin vain ja elin hetkessä... täydellistä!

Usein sanotaan, että kalterit vie vapauden. Kyllä, se on totta... mutta mulle kalterit tavallaan toi nyky-yhteiskunnassa ja elämässäni vapauden - sanan toisessa merkityksessä - kuten yllä kirjoitin. Sellaisen vapauden, jota elämässäni ei ikinä ole ollut ennen sitä!

Äsken huomasin Iltalehdessä artikkelin: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014060818387245_uu.shtml. Aika mielenkiintoinen artikkeli - toivottavasti suunta jatkuu samana. Muistan vieläkin noin pari vuotta sitten hetken, kun lääkäri sanoi mulle että "...on harkittava vaihtoehtoa, että sua yritettäisiin sairauseläkkeelle". Olin aika järkyttynyt tuolloin, koska olin vasta 34-vuotias. Toki ymmärsin, että vakava masennus etc oli jatkunut jo pitkään ja olin huonossa kunnossa, mutta silti. En todellakaan ollut valmis tai halukas sellaiseen ratkaisuun ja järkytys tuli ehkä siitä ajatuksesta, että "olet toivoton tapaus ja sut saadaan helpoiten ulos papereista siirtämällä sut yksinkertaisesti syrjään"... onneksi yksikään lääkäri ei ole tuon jälkeen asiaa edes ehdottanut!

Aika paljon olen tässä pohtinut myös AA:ta. Siis siellähän on tullut käytyä aika paljon, mutta lähinnä kuunteluoppilaana nyt katkon jälkeen. Toki kuunteleminen on myös ihan antoisaa, mutta jotenkin nyt vetänyt jarrua puhumisen suhteen. Kun niin hemmetin ristiriitainen olo... yrittää olla itse raitis, yrittää kaivaa itseään ulos suosta ja samaan aikaan miettiä mitä kaikkea on itse aiheuttanut ihmisille joista osaa ei edes tunne. Vienyt pahempaan suohon omilla toimillaan... jotenkin tuntuu, että ei ole oikein "oikeutusta" itse pyrkiä ylös ja samaan aikaan tietää, että on ehkä tuhonnut lukuisia muita ihmisiä historiassa... en tiedä! Toki historia pitäisi yrittää jättää taakse ja tehdä valintoja tässä päivässä, mutta...

Töidenkin osalta olen tässä pohdiskellut paljon. Sitä, mitä haluan ihan oikeesti tehdä. Huomannut nyt aika selkeästi, että mä olen ihminen joka haluaa nähdä nopeasti ja konkreettisesti "oman käden jäljen". Mulle ei riitä se, että saan kirjoittaa laskun jostain 10 päivän koodauksesta asiakkaalle - jos en näe konkreettisesti muuta kuin koodirivit. Miten mä selittäisin? Siis toki esimerkiksi www-sivujen tekeminen on aika "peruspullaa" ja puuduttavaa, mutta se motivoi kun visuaalisesti ja toiminnallisesti sivusto rakentuu konkreettisesti näkyviin selaimeen. Toisaalta sitten voin koodata lukuisia päiviä jotain sellaista komponenttia, jonka lopputulema on joku vertailuluku asiakkaan järjestelmään... toki tästä saa rahallisesti paremman korvauksen, mutta... se vaan ei anna oikeesti mulle itselleni juuri mitään! Hiljalleen ruvennut tässä miettiämään, että työstä pitää saada jotain tyydytystä itsellekin. Siis turha ottaa sisään sellaisia caseja, joista käteen jää vain kirjoitettu lasku! Tämähän on hyvä oivallus, mutta...

Ajatus kerrallaan.

Päiväkirja: Jojoilua?

Paino ja paineet alas...?!?

Viikko taas takana. Mieliala ja energiat olleet tosi hyvät, vaikka torstaina tulikin vähän "lunta tupaan"/"kehuja" Risessä (Rise = Rikosseuraamusvirasto, joka siis valvoo ehdottoman tuomion jälkeen jäljellä olevaa ehdollista tuomiota sekä sen suorittamista). Ei onneksi torstai sen enempää kuitenkaan stressannut, yksi päivä meni vähän matalalennolla - ja poltin askin röökiä (kostoksi) lakosta huolimatta - mutta en sortunut edes ajattelemaan juomista ja perjantaina hyvin nukutun yön jälkeen olin taas normipuuhissa ja hyvällä mielellä.

Eilinen perjantai-ilta oli helpoin näistä kuluneista kolmesta viikosta... illalla kävin vetämässä reilun 1 h kunnon hikilenkin ja sauna siihen päälle - parvekkeella lähinnä hymyilin vesilasin kanssa kännisille naapureiden bileille ja niille jutuille mitä sieltä kuului :D Aamulla tosin mullakin oli "krapula", kun päätä taas särki ihan kunnolla! Vissiin joko kroppa huuttaa nyt jotain vitamiineja (ketoosissa?) tai sitten tuo lenkkeily (siis pieni viima) yksin riittää saamaan nuo niskat jumiin (kun ei viitsi 25 asteen lämpötilassa juosta huppariniskassa). En tiedä...

Tosiaan ruokailu vaihtunut aika lailla erilaiseksi sitten viinan läträämisessä käytetyn "Tilaan illalla ison pizzan" -konseptista. Eilen sain vielä ihan omat räätälöidyt ruokailuohjeet asiaa mua paremmin tuntevilta. Kiitos L&A! Nyt siis hiljalleen (vieläkään aamulla ei oikein uppoa ruoka, mutta klo 13 aikaan saan jo syötyä eli edistystä) painoa alas... siis okei 6 kiloa on katkon jälkeen lähtenyt, mutta silloin oltiin oltu niin nestepitoisella dieetillä ennen sitä, että lähinnä siis nesteet ja turvotus vaan pykineet ulos kropasta. Nyt sitten rasvan kimppuun hitaasti... 

...tuo sana "hitaasti" mun kohdalla vaan on just se ongelma! ON/OFF. Eli pitää olla tosi tarkkana, että ei mene överiksi, kuten useimmiten mulla käy. Helposti kyllä heilautan sen 10 kg pois ja oon suht normikuosissani, mutta sitten tulee se OFF, jonka jälkeen jojotan painon takaisin alkuperäiseen (vaikka sitten viinalla). Lähinnä varmaan ongelma tuossa painonpudotuksessa (jota teen verenpaineiden takia) on se, että paino lähtee mulla suht helposti... ts en hirveästi joudu näkemään/tekemään sen eteen töitä! Silloin kun painon pudotus on "helppoa" niin sitä ei oikein osaa edes arvostaa?!? Mulla riittää ihan se, että jätän viinan ja niiden kanssa läträtyt energiajuomat, vähän kevennän safkaa ja liikun sen 1 h tehokkaasti (joka tulee melkein hyötyliikunnastakin jos niin haluan)... niillä paino yleensä aluksi laskee noin reilun kuukauden ajan ja lopulta tasoittuu johonkin pisteeseen. Safkan ja herkkujen suhteen olen sellainen, että esimerkiksi sokeriset limut, karkit, leivonnaiset etc ei muutenkaan nykyisin uppoa mulle... en edes muista milloin olisin karkkia viimeksi syönyt! Eli ns houkutuksista ei tarvitse juuri luopua tuolla saralla, kun niitä ei oikein ole alunperinkään... pizzat ja hampurilaisateriatkin jää helposti pois kun lähinnä "kännifetissejä" :D

Verenpaineita seurannut säännöllisesti toistaviikkoa... pitäis käydä jostain lukemassa ns normiarvot, mutta käsittääkseni yläpaineet alkaa olla aika kuosissa, mutta alapaineita en saa kuriin! Aamulla ennen verenpainelääkettä paineet 135-140/100-108 ja sitten lääkkeen jälkeen paineet päivällä/illalla välillä 131-136/93-97. Alapaine vissiin vähän koholla kuitenkin kokoajan, siis lääkkeenkin jälkeen?!?

Sain soitettua tällä viikolla jopa psykin polille ja kyselin vähän tilannetta. Mullahan oli siis terapia-aika sinne varattu, mutta meni ohi viinan ja katkon takia. Olin suhteellisen varma, että uloskirjaus oli tullut samantien kaiken sekoilun jälkeen. Tilanne kuitenkin oli, että eivät olleet sitä vielä tehneet ja sain kuin sainkin ajan vielä ennen juhannusta sovittua! Nyt ei tuon suhteen ole enää varaa missata tota - muuten on uloskirjaus ihan 100% varma ja terapiat siinä.

250 grammaa kerrallaan!

Päiväkirja: MacBurgerista FatBurneriin

Mä oon niin "helppo"...

Mitä tapahtuu, kun Jutta Gustafsberg hymyilee miehelle? No tietenkin se, että mies lähtee kaupasta mukanaan purkillinen jotain Fat Burner pillereitä. Mä oon niin helppo... :D Etenkin, kun en ole edes varma oliko se Jutta vai joku klooni!! Varmaan nämä myyntimiehet ja -naiset sen tietää, mikä on otollisin maaperä tuotteiden myynnille: yksin kulkeva, hieman turvonneen näköinen ja mustat silmänaluset omaava mies joka hortoilee kaupassa niksatuskissaan! MacBurgerista FatBurneriin. Ei kai siinä sitten.

Tupakkalakkoa takana nyt neljä päivää ja viides menossa. Eilen oli ensimmäisen kerran todella lähellä sortuminen, niin kovin teki mieli röökiä! Siis nimenomaan teki mieli (mielihalu), vaikka nikotiinia noilla korvaavilla tuotteilla oli varmasti veressä riittävästi. Mielihalut... siitähän riippuvuuksissa on pitkälti kysymys. On vieroitusoireet ja sitten on mielihalut. Kaksi aivan erillistä asiaa! Retkahtaminenhan on jotenkin terminäkin väärä. Se viittaa jotenkin "vahinkoon", joka taas hyvin harvoin jos koskaan on totuus: "Mies retkahti turvalleen" vrt "Mies retkahti juomaan/polttamaan".

Mikä helvetin "retkahti juomaan/polttamaan"? Vahingossa laittoi päälle, kengät jalkaan ja käveli kauppaan? Vahingossa käveli kaljahyllylle? Vahingossa maksoi kaljat tai tupakat? Vahingossa täysin tiedostamattaan otti huikan tai laittoi röökin huulille palamaan?

Kyllä mun mielestä lähes jokainen retkahdus on tietoinen. Sen kyllä tiedostaa itse, että nyt harmaa muuttuu mustaksi ennenkuin tekee päätöksen. Päätös perustuu mielihaluun! Se mielihalu on vain niin voimakas, että se saa valehtelemaan itselleen tai keksimään tekosyitä! Jälkeenpäin sitten on helpompi puhua "retkahduksesta" kuin myöntää avoimesti, että joo ei se kossupullo mun suuhun tullut yöllä salaa ja juottanut mua humalaan kun nukuin sikeästi tiedostamatta mitään! Aaargh - tulipahan avauduttua nyt tämäkin juttu!!!

Huomenna tulee 3 viikkoa täyteen ilman viinaa. Olo on todella hyvä ja mielialakin korkealla. Jotenkin sitä jaksaa jo miettiä ihan fiksujakin juttuja, jopa jossain määrin omaa terveyttään (joka noin lähtökohtaisesti ei mulla hirveän usein aiheuta paineita). Varmaan siihen vaikuttaa kyllä nuo Iltasanomien pelottelevat otsikot tyyliin: "Ne ja ne kaikki lääkkeet sekä elintavat: Sorry "mies" Sinulla ei ole enää toivoa, olet muuttunut impotenssiksi". Apuva! Nyt kun käy nukkumaan, niin joka ilta on mielessä että entä jos tuo alakerran katkarapu ensi yönä sitten kuolee, kun lehdissä niin kerran on sanottu :D

Aamustondis kerrallaan.